Etymologiadata:imsm:löö-

*löö-

Vastineet:

• Suomi: lyödä
• Karjala: lyyvä
• Vepsä: löda
• Vatja: lüvvä
• Pohjoisviro: lööma
• Eteläviro: lü̬ü̬mä
• Liivi: lüö-?

mksm. *löö- < kksm. *lewe- < vksm. *lewǝ- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

lyödä (Agr; yl.) ’schlagen’, murt. (et. KaakkSm Ink) myös ’niittää’, lyöttää ’antaa lyödä; hangata, hiertää’, lyöttyä ’tulla araksi (hammas; lounmurt. LSatak); hiertyä rikki, hankautua (etup. Savo); lyöttäytyä, heittäytyä (et. Kain)’, lyöttäytyä ’liittyä t. tunkeutua seuraan (savmurt.); hiertyä, hankautua verille (et. KarjKann)’, lyönti, lyömä, lyöttymä ’hankauma, hiertymä’
~ ink lȫvvä ’lyödä, iskeä; niittää’, lȫkki ’lyöminen; niitto’ | ka lyyvä ’lyödä’, lyyväkseh ’tylsyä (teräase); ryhtyä; heittelehtiä, paiskautua’, lyötteä ’lyöttää; hangata, hiertää; iskeä kiinni’, lyöttäytyö ’saada selkäänsä; hiertyä; heittelehtiä; lyöttäytyä mukaan; heittäytyä jksik’, lyönti, lyöntä ’lyönti; tappelu’ | ly lüödä ’lyödä’, lüönd ’lyöminen’ | ve ĺöda ’lyödä, piestä; muurata saviuuni; niittää; heltyä (hampaat)’, ĺönd ’lyöminen, pieksentä; uunin muuraus’ | va lüvvä ’lyödä’, (Kukk) lǖmīn ’lyönti, lyöminen’ | vi lüüa ’lyödä’, lööm (g. -a) ’lyöminen, tappelu’, löök (g. löögi) ’isku, lyönti’ | li lüöb (prs.) ’lyö’

= tšerL lüem, I lü(j)em ’ampua’ | syrj li̮jni̮ ’ampua; heittää’ | vogE lä-, läw-, I li-, läj-, li γ -, L lij-, läj-, P laj-, li γ - ’heittää’ | unk lő ’ampua; (murt.) lyödä’. — Sm lyöttää (Eurén 1860; Kirvu) ’vanuttaa, tampata sarkaa’
~ ink lȫttǟ ’karttauttaa, kartata tehtaassa’ | va (Kukk) lǖttǟ ’karttauttaa’ ovat merkityslainoja, vrt. ven bit́ šerst́ ’karstata villoja’ (ven bit́ ’lyödä’).

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 2 130a (sm ~ vi unk)
• Gyarmathi 1799 Aff 75 (sm ~ unk)
• Sjögren 1832 GS 1 564 (+ va), 567 (+ ka ve)
• Castrén 1845 EGTsch 66 (+ tšer syrj)
• Fábián 1860 MNyszet 5 188 (~ vi; + vog)
• Wiedemann 1871 MP 7:17:2 102
• MUSz 1873–81 706–08
• VW 3 1888 170–71
• Setälä 1890–91 ÄH 477, 478 (+ li)
• Wichmann 1923 TscherT 71
• E. Itkonen 1949–51 FUF 30 46
• E. Itkonen 1953–54 FUF 31 176
• FUV 1955 96
• SKES 1958 319 (+ ly)
• *Hakulinen 1969 SSK 117 (sm lyödä verbin lainamerkitykset)
• T. Itkonen 1970 Sananj 12 14
• TESz 2 1970 792
• MSzFE 1971 408–09
• Häkkinen 1987 ES 157–58
• UEW 1988 247

[lyödä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:lyödä

Keskustelu

Keskikantasuomen äännekehitys

Perinteisen uralilaisen rekonstruktion mukaan tämän sanan *öö edustaa kehitystä kksm. asusta *-ewə (myös < vksm. *-exə), samoin kuin esim. tapauksessa *töö. Toisaalta toinen tunnettu mahdollinen alkuperä pitkälle *öö:lle on kksm. *-üwä (myös < vksm. *-üŋä, *-iwä, *-iŋä), esim. tapauksessa *vöö. Minusta ei ole selvää, kumpaa tässä tulisi olettaa. Ims. *öö, marin ü, unkarin ő : öv-, ja SSA:n jälkeen esitetty selkupin ćü voisivat aika lailla yhtä hyvin edustaa molempia. Viimeksimainitun esittää Aikio 2002 (alaviite 5) joka myös ehdottaa *ü:llistä rekonstruktiota (tosin eri vartalotyypillä *-üwi, jonka minusta pitäisi tuottaa pikemmin **üü, esim. *tüüni). Ainoat selvästi eroa tekevät vastineet ovat komi, jossa i̮ viittaa *ü:hyn tai ehkä *i:hin; toisaalta mansi, jossa eräs vartaloasteista i viittaa *e:hen. Sana kuuluu kuitenkin mansissa pieneen verbiryhmään, jossa esiintyy vartalonloppuisen vokaalin vaihtelu *j ~ *ɣ ~ kato ja vokaalivaihtelu *i ~ *ä. Tämä voinee edustaa myös alkuperäistä *i:tä ja ehkä jopa *ü:tä, oli sitten äännelaillisesti tai analogisesti. --J. Pystynen (lähetä viesti) 26. marraskuuta 2022 kello 20.34 (EET)