Etymologiadata talk:imsm:hala-/KBL

Kopioin tähän hieman muokattuna kommentteja jotka olen toissasyksynä esittänyt tätä(kin) sanaa sivuten Muinainen Suomi-foorumilla:

Komppaisin [toisen käyttäjän] ristoilmarin havaintoa halavan kukintojen harmaudesta: puun nimi ehkä parhaiten selittyisi osana juuri (imsun) ha(a)lea, hallava, haljas-ryhmää. Vaihtoehto B on, että olisi rinnakkaismuoto salava-sanalle, ehkä varhaisempi laina samasta germaanisesta sanueesta — mutta halavalla ja salavalla ei oikein ole muuta yhteistä kuin että ovat isohkoja pajulajeja, kumpikaan ei edes mitenkään erityisen yleinen.

Kirja- ja nykysuomen riimikolmikko halava – jalava – salava ei säily nätisti yhtenäisenä suomen murteissa, vaan on luultavasti vasta myöhäistä analogiaa. Jalavalla on myös murrevariantti jalaja (ja tästä kai edelleen kehittynyt jalain), siinä missä myös katajalla variantti katava ja pihlajalla variantti pihlava. Näiden avulla voidaan jo saman tien rekonstruoida varhaissuomen asut *jalaɣa, *kataɣa, *pihlaɣa. Kolmas samaan alkuperäiseen tyyppiin selvästi kuuluva on petäjä. Ehkä etuvokaalisuuden takia tällä ei ole v-varianttia, mutta itämurteista löytyy pet(t)ää (samoin myös kat(t)aa, pihlaa; sen sijaan **jal(l)aa näyttää puuttuvan, varmaan siksi että jalava on Savossa hyvin harvinainen.) Halava ja salava sen sijaan ovat kaikkialla murteissa v:llisiä. (SSA:n mukaan Gananderin sanakirjassa on yksittäisesiintymä halaja, joka voinee kuitenkin olla analoginen.)

Syykin löytyy vähällä vaivalla, heti jos katsotaan lähisukukieliä: esim. liivissä piedāg 'mänty', mutta alāb(õz) 'halava'. Eli viimeisin onkin ollut *b:llinen! Samaan edelleen viittaa viron ja suomen murteiden yhdyssana halapaju. Kolmitavuinen asu lieneekin vain tämän yhdyssanan lyhentymää. Ehkä myös jopa niin, että itse yhdyssana on äännelaillisesti ensin kulunut asuun *halabaju > *halavaju, joka on vasta tässä vaiheessa typistetty jalavan ja katavan esimerkin mukaan. Tästä seuraisi myös, että hala on siis alun perin määre eikä itse puun nimi.

Tähän tiivistäen: oleellisimmin siis kantasuomen rekonstruktiolle **halaga ei ole syytä, vaan pitäisi olla *halaba (näinhän toteaa jo Setälä ÄH:77), josta myös seuraa että germaaninen etymologia on mahdoton. Halapajun primäärisyyttä en väitä satavarmaksi, mutta lupaavalta sekin edelleen vaikuttaisi. Jos puun harmautta ei ole ennen huomautettu, se toimisi balttilaisetymologian merkitysselityksenä selvästi paremmin kuin täysin epäspesifi vihreys. --J. Pystynen (lähetä viesti) 25. helmikuuta 2020 kello 12.12 (EET)

Mielenkiintoinen selitys. Olen itse lähtenyt siitä, että uk halak- on säilymä ja vi halapaju < *halaga-paju. Liivissä -g-n kato lienee kyllä tässä tapauksessa epäsäännöllinen ja -b- on selitettävä jäänteeksi jälkiosasta paju t. puu. Jos uk -k selittyy jotenkin muuten (miten?) ja lähdetään 'harmaan' merkityksestä, tullaan sanaan *ha(a)lëda E 'vaalea, haalistunut, kalvakka, kelmeä; vaaleansininen', jonka levikki kyllä aika mukavasti sopisi tähän. Mutta tällöin pitää rekonstruoida *halëda-paju ja olettaa motivaatioksi 'vaalea t. kalpea paju', ei niinkään 'harmaa paju'. 'Harmaaseen' viittaisi lähtömuoto *halla-paju, jonka -ll- olisi lyhentynyt sanojen salava ja jalava äänteellisestä vaikutuksesta, mutta tämä olisi jo liian hypoteettinen selitys. --Sjunttila (keskustelu) 23. maaliskuuta 2020 kello 01.24 (EET)

Halak olisi tietysti kantasuomen tasossa *halakka eikä **halaga, joten lienee ihan vain deminutiivijohdos?

En katsoisi *hala-kantaa aivan suoraan mistään *halëda-sanueen ims. edustajasta tulevaksi vaan kai omaksi rinnakkaislainakseen baltista, ko. sivulla mainitsemasi žãlas < vlt 'harmaa (hiuksista)' näyttää tähän tarkoitukseen sopivalta. --J. Pystynen (lähetä viesti) 23. maaliskuuta 2020 kello 01.39 (EET)

Kiitos merkittävistä lisistä artikkelin sisältöön! Päivitin sen nyt niitä vastaamaan. --Sjunttila (keskustelu) 11. huhtikuuta 2020 kello 20.07 (EEST)

Tuo halaleppä on muuten hyvä löytö merkityssuhteen tueksi — ja kas, harmaaleppäkin löytyy SMS:stä, olen elänyt uskossa että se olisi oppitekoinen. --J. Pystynen (lähetä viesti) 11. huhtikuuta 2020 kello 20.13 (EEST)

Nyt kun rekonstruktio muuttui, niin sivu pitäisi siirtää uuteen osoitteeseen. Mitenkäs se tehdään niin että tämä keskustelu kuitenkin säilyy? --Sjunttila (keskustelu) 13. huhtikuuta 2020 kello 15.01 (EEST)

Onnistuu tällä pyynnöllä, onko nykyinen hyvä? --J. Pystynen (lähetä viesti) 13. huhtikuuta 2020 kello 16.59 (EEST)

Oikein hyvä, kiitos! --Sjunttila (keskustelu) 14. huhtikuuta 2020 kello 20.49 (EEST)

Olen nyt perehtynyt vähän lisää näihin pajupuihin. Halava ja salava ovat hyvin samannäköisiä isoja pajupuita, jotka epäpajumaisesti kukkivat vasta lehtien puhjettua. Raita on toisennäköinen paju: sillä on leveämmät lehdet ja sen kukinnot ovat pajunkissatyyppisiä keväisiä norkkoja. Halava ja raita ovat ainoat Suomen alueella luonnonvaraiset puuksi kasvavat pajut. Salava on levinnyt Suomeen koristekasvina. Jo Virossa se kasvaa luonnonvaraisena.

Sanalla salava ei ole vastineita edes lähisukukielissä. Jos se on tosiaan lainaa muinaisgermaanisesta 'raita'-sanasta, sen on kantasuomessa täytynyt merkitä jotain muuta puuta. Lähtökielen kannalta luontevinta olisi olettaa sen merkinneen raitaa, mutta toisaalta halava ja salava sekoittuvat paljon helpommin keskenään. Salavan germaanisperäisyys ei siis näytä ollenkaan varmalta. Lähinnä voisi ajatella, että salaga olisi kantasuomessa merkinnyt halavaa samoin kuin hala|paju, -puu, ja näitten kahden kontaminaatiosta olisi suomessa syntynyt halava. Kaikki kolme muotoa, salava, halava ja halapaju olisivat säilyneet suomessa, mutta muualla vain viimeksi mainittu. Myöhemmin salavan levitessä maahan se olisi saanut halavan 'ylimääräisen' nimen omaksensa, mikä lajinnimityksille on kai aika tavallista.

Salavan muinaisgermaaninenkaan alkuperä tosiaan tuntuu hyvin kapean levikin ja spesifin merkityksen nojalla epävarmalta. Voisikohan tämä olla jonkun kartanopuutarhurin vasta 1700-luvun maissa keksimä uudissana / kontaminaatio, jossa toisena jäsenenä on ollut jokin germaanin *salhaz-sanueen jatkaja (löytyykö tosin yhtään 'salavaa' tarkoittavaa?), toisena kai lähinnä juuri halava ja ehkä myös jalava. Jos on näin päin, niin halavaa ei tietenkään voisi katsoa salavan analogiaksi. Olisi kuitenkin hyvä ensin saada kunnon käsitys sanan levikistä murteissa ja vanhemmassa kirjakielessä. — Salava muuten ei kuulu tämänhetkiseen EVEn aineistoon, pitäisikö? --J. Pystynen (lähetä viesti) 20. kesäkuuta 2021 kello 00.21 (EEST)

Jossain välissä pitää selvittää – harmi kyllä VKSS ja SMS eivät ole vielä lähelläkään S-alkuisia. Varmaan vasta tämmisen selvityksen jälkeen kannattaa tehdä EVE-artikkeli, jos germaaninen selitys näyttää sen jälkeen vielä todennäköiseltä.--Sjunttila (keskustelu) 21. kesäkuuta 2021 kello 17.59 (EEST)

Salavasta alustavasti nyt kuitenkin hieman jatkopohdintaa omalla tietokantasivullaan. --J. Pystynen (lähetä viesti) 21. kesäkuuta 2021 kello 18.19 (EEST)

Viron halapaju ei ole halava, vaan huurrepaju, paljon pienempi pensasmainen laji. Toisaalta liivin alāb-sanalle Kettunen antaa kolme merkitystä, joista yksi on halava, toiset kaksi pensasmaisia pajuja, kiiltopaju ja hanhenpaju. EMS antaa halapaju-sanalle vain merkityksen 'pajulaji'. VES:n mukaan vs hala(k)|puu ~ -pai on 'leinapaju', siis riippuoksainen koristepaju, mutta toisaalta EMS on kerännyt selityksen "halap̀uu umma˽katõ sugudsõʔ, üt́s um periss halapuu, tõnõ hõpõhalapuu. ütel um leheʔ `haljaʔ, tõsõl hahaʔ, hõpõ haĺliʔ". Tästä voisi saada kuvan, että periss halapuu olisi ollut halava (remmelgas) tai salava (rabe remmelgas), hõpõhalapuu taas valkosalava (hõberemmelgas). Merkitys 'riippuoksainen koristepaju' on tietenkin myöhäinen ja selittyy kansanetymologisena vaikutuksena sanasta hallõ 'surullinen'. Koska suomen murteissakin on halapaju 'halava', niin sanan merkitykseksi voi kantasuomeenkin palauttaa 'halava'.

Mikä sitten on halapajun alkuperäinen hala-? Takaperojohdos adjektiivista *halëda on ihan mahdollinen. Näitä adjektiiveja on ainakin kaksi. Yksi (josta mainittu vs hallõ) palautuu mahdollisesti balttilaiseen sanaan *žalā 'harmi, haitta, onnettomuus, sairaus, riita; sääli', josta lainatusta substantiivista se on johdettu. Motivaationa voisi olla pajunkuoresta saatava, särkylääkkeenä käytetty salisyylihappo. Toisaalta en vielä tiedä, onko tätä lääkettä saatu erityisesti juuri halavan kuoresta.

Mahdollisesti hala- kuitenkin tulee värinnimestä *halëda 'vaalea, haalistunut, kalvakka, kelmeä; vaaleansininen', jolloin motivaationa on voinut olla niin halavan kukintojen kuin lehtienkin väri. Tälle adjektiiville on ainakin kolme balttilaisperäistä selitystä. Ensinnäkin se on voitu johtaa adjektiivista *haljas 'vihreä; kirkas' suffiksinvaihdon kautta. Tällöin kuitenkin jää arvoitukseksi, miksi yleisellä adjektiivijohtimella on johdettu kantasanansa merkitystä jotenkin väljähdyttävä sana. Toinen mahdollisuus on erillislaina samasta balttilaisesta sanueesta merkityksessä 'harmaa', mutta tässä on ongelmana, että lähtömuodoksi sopii ainoastaan adjektiivin žalas yhdestä vanhan kirjaliettuan lähteestä tunnettu merkitys 'harmaa' ja sekin viittaa vain hiuksiin. Kolmas, ilmeisesti todennäköisin selitys on johdos *šalna (> halla)-sanasta kuten myöhemmin hallava ja halli (vrt. myös harmaa ~ härmä). Tässä varhaisessa johdoksessa olisi saanut mennä myös toisen tavun alkukonsonantti, mutta tästä on paralleelina vepsän heled 'hellä'. Vermlannista SMS mainitsee myös sanan hallapaju 'jk harmahtavalehtinen paju'.

--Sjunttila (keskustelu) 19. kesäkuuta 2021 kello 22.27 (EEST)

Muutin nyt loppupäätelmääni: koska pitkällisen pähkäilyn jälkeen *halëda värimerkityksessänsä näyttää sittenkin liittyvän *haljas-sanueeseen, on myös todennäköisintä, että myös *hala- liittyy siihen (eikä halla-sanueeseen), mikäli sen takana on värimotivaatio. Tästä lisää *haljas-sivulla.--Sjunttila (keskustelu) 21. kesäkuuta 2021 kello 17.59 (EEST)