Etymologiadata talk:imsm:salaga

Lainaan tänne halavan yhteydessä käytyä keskustelua, joka sivuaa myös tätä sanaa:

Sanalla salava ei ole vastineita edes lähisukukielissä. Jos se on tosiaan lainaa muinaisgermaanisesta 'raita'-sanasta, sen on kantasuomessa täytynyt merkitä jotain muuta puuta. Lähtökielen kannalta luontevinta olisi olettaa sen merkinneen raitaa, mutta toisaalta halava ja salava sekoittuvat paljon helpommin keskenään. Salavan germaanisperäisyys ei siis näytä ollenkaan varmalta. Lähinnä voisi ajatella, että salaga olisi kantasuomessa merkinnyt halavaa samoin kuin hala|paju, -puu, ja näitten kahden kontaminaatiosta olisi suomessa syntynyt halava. Kaikki kolme muotoa, salava, halava ja halapaju olisivat säilyneet suomessa, mutta muualla vain viimeksi mainittu. Myöhemmin salavan levitessä maahan se olisi saanut halavan 'ylimääräisen' nimen omaksensa, mikä lajinnimityksille on kai aika tavallista. --Sjunttila (keskustelu) 19. kesäkuuta 2021 kello 22.27 (EEST)

Salavan muinaisgermaaninenkaan alkuperä tosiaan tuntuu hyvin kapean levikin ja spesifin merkityksen nojalla epävarmalta. Voisikohan tämä olla jonkun kartanopuutarhurin vasta 1700-luvun maissa keksimä uudissana / kontaminaatio, jossa toisena jäsenenä on ollut jokin germaanin *salhaz-sanueen jatkaja (löytyykö tosin yhtään 'salavaa' tarkoittavaa?), toisena kai lähinnä juuri halava ja ehkä myös jalava. Jos on näin päin, niin halavaa ei tietenkään voisi katsoa salavan analogiaksi. Olisi kuitenkin hyvä ensin saada kunnon käsitys sanan levikistä murteissa ja vanhemmassa kirjakielessä. --J. Pystynen (lähetä viesti) 20. kesäkuuta 2021 kello 00.21 (EEST)

Lisähuomioita: joidenkin lähteiden mukaanhan (vielä UEW) tämä toisaalta kuuluisi samaan yhteyteen kuin 'jalavaa' tarkoittavat sanat eräissä etäsukukielissä, so. mordvan *śäľəŋ, marin *šol(ə), unkarin szil, mitkä viittaavat kai lähtöasuun *śëlə (mordvan *ä-edustukselle rinnakkaisuus olisi *äźəm 'paikka' < *ëśəma). Äänneasun kannalta tästäkin voisi kai tulla suomeen ainakin osa sal-. Merkityksenmuutokselle ei kuitenkaan tunnu olevan paljoa todisteita. Jalava pajujen tapaan suosii kosteaa maastoa mutta on muuten aika erilainen puu; lehdet leveät ja myöhään puhkeavat, kukinnot pienet ja punaiset, kasvutapa kapea, puuaines on kovaa. Paasonen (s-laute) esittää selityksenä että mordvalaiset ja marit ovat käyttäneet jalavaa reen istuinpuuna, suomalaiset puolestaan pajua (md. *nurdəśäľəŋ "rekijalava" = 'reenpaju'), mutta ehkä tämä on vain sattumaa. Ei minusta ole selvää olisiko kanta- tai länsiuraliin edes uskottavaa rekonstruoida yhteistä rekiteknologiaa.

Sivuongelma on vielä itse jalava, jota vähintään Genetz 1899 pitää alkukonsonantin erosta huolimatta tähän kuuluvana. Olen arvellut että se saattaisi ollakin tulkittavissa lainaksi maantieteellisistä syistä kadonneesta esisaamelaisesta vastineesta **ćala tms., mutta tätä on aika mahdotonta sen tarkemmin todistaa.

--J. Pystynen (lähetä viesti) 20. kesäkuuta 2021 kello 19.41 (EEST)