Etymologiadata:imsm:vilkku-

*vilkku-

Vastineet:

• Suomi: vilkkua
• Karjala: vilkkoa
• Vepsä:
• Vatja: vilkkua
• Pohjoisviro: vilkuma
• Eteläviro: M/T?
• Liivi: vilkõ

mksm. *vilkku- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

vilkkua (As 1697; laajalti murt.) ’välkkyä, välähdellä, vilahdella, pilkahdella / blinken, aufblitzen, hervorschimmern, kurz od. nur etwas zu sehen sein’, rinn. vilkkaa, vilkahtaa; vilkata ’id.; viitata, antaa merkki (kädellään)’, vilkuttaa (Jusl 1745) ’antaa välkkyä t. pilkahdella, väläytellä (v. silmää ’iskeä silmää’); huiskuttaa (kättään, huivia)’, vilkutella (LPetri 1644), vilkku ’välähtelevä (merkinanto)laite (vilkkuvalo; suuntavilkku)’
~ ink vilkkā ’vilkkua (tuli)’, vilkuttā ’vilkuttaa’ | ka vilkkoa (prs. vilkan), vilkoa ’vilkkua, välkkyä; vilahdella’, vilkuttoa ’pilkahdella; vilkuttaa; räpyttää (silmiä)’ | va (Tsv) vilkkua ’vilkkua, välkkyä, vilahdella’ | vi vilkuda ’vilkkua’, vilgutada, vilgatada ’vilkuttaa, antaa vilkkua, väläytellä; vilahtaa’ | li vilkə (prs. vīlkəb, -ub) ’vilkkua, häivähdellä’.

Deskr. sanoja. Ks. myös vilistä¹, vilkas ja vilskata.

Lähdekirjallisuus:

• Diefenbach 1851 VWGoth 1 434 (sm ~ vi)
• Budenz 1867 NyK 6 471 (+ li)
• SKES 1978 1766 (+ ink ka va)
• Koponen 1998 SUST 230 49
• Liukkonen 1999 SUST 235 39 (vilkkua, vilkaista ja välkkyä ~ valkea (< baltt))

[vilkkua Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:vilkkua