Etymologiadata:imsm:värttVnä
*värttVnä
Vastineet:
- Suomi: värttinä
- Karjala: värttinä
- Vepsä: värtin
- Vatja: värttänä
- Pohjoisviro: värten
- Eteläviro: värtnä
- Liivi:
mksm. *värttVnä (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
värttinä (Eurén 1860; etup. Karj Ink ESavo) ’eräänlainen kehruuväline, kehrävarsi; (joskus myös) pyörän puola / Spindel; (mitunter auch) Radspeiche’, värttänä (Jusl 1745; KaakkSm Ink) ’pyörän puola; kehrävarsi’, yhd. värttinäluu, värttinämato (Laat- ja PKarj, paik. EKarj Savo) ’suolinkainen’, värttänämato (kaakkmurt. PSavo) id.
~ ink värttänä ’värttinä; pyörän puolapuu; rukin hangon rulla, jolle lanka t. rihma kiertyy’ | ka värttinä ’värttinä; piirakkapulikka’ | ly värt́in, värttim ’värttinä; myllyssä n. 2 m pitkä, juuresta n. 3 tuumaa vahva terästanko, joka kannattaa yläkiven painon’ | ve värt́in ’värttinä’ | va värttänä, värtten ’värttinä; pyörän puola’ | vi värten (g. värtna) ’värttinä; rukin puola; myllyn vauhtipyörä’
~ ink värttänä ’värttinä; pyörän puolapuu; rukin hangon rulla, jolle lanka t. rihma kiertyy’ | ka värttinä ’värttinä; piirakkapulikka’ | ly värt́in, värttim ’värttinä; myllyssä n. 2 m pitkä, juuresta n. 3 tuumaa vahva terästanko, joka kannattaa yläkiven painon’ | ve värt́in ’värttinä’ | va värttänä, värtten ’värttinä; pyörän puola’ | vi värten (g. värtna) ’värttinä; rukin puola; myllyn vauhtipyörä’
< ven veretenó ’värttinä’.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 3 290 (sm ~ ka vi)
- Mechelin 1842 Käsik 179 (sm ~ ven)
- Akiander Suomi 1845 360 (sm < ven)
- Ahlqvist 1856 WotGr 160 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 111 (+ ve)
- Thomsen 1869 GSI 28 (< ven)
- Kalima 1923–24 FUF 16 174 (+ ly)
- Kiparsky Vir 1939 275 (värttinä < ven veretinó)
- Kalima 1952 SlS 188 (sm ka ly ve va vi < ven)
- Kiparsky Vir 1956 74 (< ven; ei ksl)
- Nirvi 1961 KV 41 117 (+ ink)
- Ruoppila 1967 KalKansank 65–66, kartta 72
- Plöger 1973 RL 235
- SKES 1978 1845
- Koivulehto 1990 CSepIFU 1A 16 (< mven)
- Ritter 1993 Studien 181 (< sl vertĭno)
- Hahmo 1994 Grundlexem 233–35
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
[tiedot tulossa, luotu toistaiseksi keskustelusivua varten]
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Toisen tavun vokaali
Siirretty keskustelu sivulta Etymologiadata talk:imsm:värttVnä/th:
Jos sanan toisen tavun vokaalin rekonstruktiossa on epäselvyyttä, kuten YSuS:n tietuuesta käy ilmi (samaan kiinnitti huomiota jo Kalima 1952 aikoinaan), eikö sanaa olisi syytä pitää pikemminkin rinnakkaisesti kantasuomen jo eriytyneisiin murteisiin lainautuneena sanana? Vai pystyykö variaation selittämään jotenkin muuten? --Sholopainen (keskustelu) 19. elokuuta 2020 kello 16.00 (EEST)
- Samaa mieltä. Vanhoissa slaavilaislainoissa tällainen on oikeastaan perin yleistä (jopa mahdollisesti muita vanhempi *hauki huojuu *i-vartalon ja *e-vartalon välillä), mikä olisi luontevimmin selitettävissä juuri rinnakkaislainautumisella. --J. Pystynen (lähetä viesti) 19. elokuuta 2020 kello 20.25 (EEST)
- Tosiaan, *hauki on kyllä kiinnostava tapaus, muistan kun joskus Karjalan kenttätyömatkalla sitä mietittiin, kun i-vartaloa vaan tuli vastaan, mutta eipä tullut ajateltua, että huojunnan syy on jo noin varhaisissa ajoissa, jotenkin arvelin asiaa sen kummemmin pohtimatta sen olevan sekundaari. Onkohan näitä huojuvia esimerkkejä kootusti käsitelty jossain? --Sholopainen (keskustelu) 19. elokuuta 2020 kello 21.24 (EEST)
- Tuli vielä slaavilaislainoista mieleen, että on myös tapauksia kuten pirtti ~ pertti, joissa myöhemmän venäläisen asun on ajateltu "vaikuttaneen" karjalan ym. vokaaliin. En tiedä, sopiiko tähän tapaukseen *värttVnä tällainen ajattelu kuitenkaan (siis että kantasuomeen olisi lainattu *värttinä, johon on sitten osassa kieliä napattu jälkitavun vokaali myöhemmästä venäjän muodosta), koska tuskinpa ainakaan pohjoisviron vokaali selittyisi millään myöhemmällä venäläisvaikutuksella, siis kontaktien intensiivisyyttä ajatellen. Vatjan (ja inkeroisen, jossa myös värttänä) suhteen näin voisi sosiolingvistisessä mielessä ehkä olettaa, joskaan en tiedä miten hyvin tuo ä venäjän myöhäisellä vaikutuksella selittyisi. Toisaalta vatjan sisälläkin on kiinnostavaa vaihtelua ä:n ja e:n välillä. Voisiko inkeroisen ja vatjan värttänä olla lainaa jommastakummasta kielestä toiseen? Toisaalta tällaista asua esiintyy suomen murteissakin (SSA: värttänä (Jusl 1745; KaakkSm Ink)). --Sholopainen (keskustelu) 19. elokuuta 2020 kello 22.31 (EEST)