Etymologiadata:imsm:tapa(i)da-
*tapa(i)da-
Vastineet:
- Suomi: tavata
- Karjala: tavata
- Vepsä: tabata
- Vatja: tavata
- Pohjoisviro: tabama
- Eteläviro: taba(ha)ma
- Liivi: ta’bbõ
mksm. *tapa(i)da- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
tavata1 (Agr; et. itämurt.) ’kohdata; osua; saada kiinni, tavoittaa / (sich) treffen, (sich) begegnen; antreffen, finden’, johd. tavoittaa, tavoitella, tapailla, tapaus vanh. kiel. myös ’vertaus, arvoitus’; ks. erikseen tapahtua; takaperoisjohd:na tähän kuulunee myös tapa (LönnrLis 1886; Karkku) ’avaimen lehdessä oleva pykälä ja sitä vastaava (= siihen osuva) nystyrä lukossa’
~ ink tavata ’saada kiinni, tavata; yllättää; ylettyä; riittää; sattua, osua; yrittää, pyrkiä, tavoitella’, tavvoittā ’tavoitella, tähdätä’ | ka tavata ’tavata, kohdata, tavoittaa, ylettyä; osua; tarttua; yllättää’, tavoittoa ’ottaa kiinni, tavoittaa, pyydystää; tavoitella, yrittää, pyrkiä; riittää; yllättää’ | ly tabada ’tavata; tavoittaa’, taboitelda ’tavoitella’, taboittada ’tavoittaa, ottaa kiinni; yllättää’ | ve tabata ’tavoittaa, ottaa kiinni, tarttua’, taboit́üuda ’tavoitella, ottaa kiinni’ | va tavata (prs. tapāb) ’tavata, tavoittaa; ylettyä’ | vi tabada ’saavuttaa, saada kiinni; osua, sattua’, taba ’(riippu)lukko, salpa’ | li taʾbbə ’arvata, ratkaista arvoitus’, tabā ’riippulukko’
~ ink tavata ’saada kiinni, tavata; yllättää; ylettyä; riittää; sattua, osua; yrittää, pyrkiä, tavoitella’, tavvoittā ’tavoitella, tähdätä’ | ka tavata ’tavata, kohdata, tavoittaa, ylettyä; osua; tarttua; yllättää’, tavoittoa ’ottaa kiinni, tavoittaa, pyydystää; tavoitella, yrittää, pyrkiä; riittää; yllättää’ | ly tabada ’tavata; tavoittaa’, taboitelda ’tavoitella’, taboittada ’tavoittaa, ottaa kiinni; yllättää’ | ve tabata ’tavoittaa, ottaa kiinni, tarttua’, taboit́üuda ’tavoitella, ottaa kiinni’ | va tavata (prs. tapāb) ’tavata, tavoittaa; ylettyä’ | vi tabada ’saavuttaa, saada kiinni; osua, sattua’, taba ’(riippu)lukko, salpa’ | li taʾbbə ’arvata, ratkaista arvoitus’, tabā ’riippulukko’
joko ? < germ *daƀan-, vrt. goot ga-daban ’tapahtua’, ga-dof ’sopiva, sovelias’, ags ge-dafen ’sopiva’, as deftig ’kunnollinen, oiva’
tai ? = votj tupàni̮ ’sopia’ | syrj tope̮dni̮ ’puristaa, yhdistää, liittää’ | unk tapad ’tarttua kiinni’, tapaszt ’koskettaa; liittää’, jolloin kyseessä voisi olla alk. äänt. motivoitu sana (vrt. muita äänt. läheisiä, (alk.) ’tarttumista’ merkitseviä sanoja s.v. tahtoa, takistua, tarttua sekä tappaa, taputtaa, joiden alkumerk. mahd. ’koskettaa’).
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 3 120a (sm ~ vi)
- Lindström Suomi 1852 94 (sm ~ unk)
- Budenz 1867 NyK 6 412 (+ li)
- Aminoff 1871 Suomi 2:9 247 (+ ve)
- Thomsen 1890 BFB 164 (alk. eri sana kuin balttilaisperäinen tapa)
- Wichmann 1907–09 FUF 7 51 (sm ~ ? lp doppit ’tarttua’, votj syrjunk)
- Neuhaus 1908 Sprachlehre 158 (~ goot)
- Setälä Vir 1935 60 (+ ka)
- Kettunen 1951 KV 31 130 (kantasana tapa ’lukko’)
- SKES 1969 1228 (s.v. tapa2; vrt. vi li), 1248–49 (+ ly va)
- *Koivulehto Vir 1974 111–19 (< germ; tähän myös tapa ’tottumus’)
- Lehtinen 1979 SUST 169 250
- EEW 1982–83 3031–32 (tähän myös tapa ’lukon osa’)
- Hofstra 1985 OsFiGerm 89, 194
- Häkkinen 1987 ES 316–17
Etymologiadata:imsm:tapa(i)da-/th