Etymologiadata:imsm:purka-

*purka-

Vastineet:

• Suomi: purkaa
• Karjala: purkoa
• Vepsä:
• Vatja: purkaa
• Pohjoisviro: purgema
• Eteläviro:
• Liivi: purgõ

mksm. *purka- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

purkaa (: puran; Agr prs. purghan; yl.) ’zerlegen, abbrechen; auftrennen, abwickeln; abladen, löschen; aufheben, widerrufen’, rinn. purata (: purkaan) id., johd. purkautua, purkaus, purku
~ ink purkā ’purkaa; ratkoa, hajottaa’ | ka purkoa ’id.; tyhjentää, purkaa kuormaa; perata, puhdistaa’, purkavuo ’tulla puretuksi, peruuntua’ | ly purgada ’purkaa’ | va purkā id. | vi murt. (Wied) pureta (prs. purgen) ’tyhjentää’ (ainakin murt. purata (prs. purgan) ’purkaa, hajottaa’ ilm. < sm) | li purgə ’tyhjentää (verkkoa kaloista)’ (sm > lpN burˈget ’peruuttaa kauppa; penkoa; tutkia’, nr murt. Sm pork(a) ’purkaa (kuormaa, saumaa)’)

=  ? lp borˈge ’poron karvanvaihto; karvanvaihdon aika; poron lyhyt syyskarva’ (voi kuulua tähän, jos alkumerk. on ’karvanluonti’; ims taholla se voisi olla ’päästää irti, pudottaa’, merk:n puolesta vrt. luoda¹, sato) | ?? tšerL pə̑rγeδäm, I purγeδam ’kaivaa, penkoa, myllertää’. — Mikäli tšer sana on toista alkuperää, voidaan ims purkaa ja lp *purka sanojen ehkä katsoa kuuluvan s.v. purku main. sanojen yhteyteen (merk. ’sataa, pyryttää’ > ’pudottaa, päästää (irti)’).

Lähdekirjallisuus:

• Ahlqvist 1856 WotGr 146 (sm ~ va)
• Qvigstad 1881 Beiträge 57 (sm ~ lp burget)
• Äimä 1919 SUST 45 193 (sm purku ’pyry’ ~ lp borˈge)
• Kettunen 1925 EKeel 3 121 (sm ~ vi li)
• Wessman 1954 FmS 15–16 118 (sm > nr murt.)
• SKES 1962 653 (+ ka ly tšer, ? md purgavtoms ’ajaa hajalle, säikyttää tiehensä’; lp burˈget < sm; vi ? < sm)
• T. Itkonen Vir 1983 359 (purkaa ~ purku)
• UEW 1988 741–42 (sm li ~ ? md ? tšer; onomat.)

[purkaa Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:purkaa