Etymologiadata:imsm:pakko

*pakko

Vastineet:

• Suomi: pakko
• Karjala:
• Vepsä:
• Vatja: pakko
• Pohjoisviro: pakk
• Eteläviro: pakk
• Liivi:

mksm. *pakko (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

pakko² (Kymenl Ink), pakka (IHäme Kymenl) ’pökkelö, laho aidaksen pätkä, pölkky / stehend faulender Baum, morsches Stück Zaunholz, Baumstumpf, Klotz’, merk. myös (pakko Lönnr 1880; Satak LUus Häme Kymenl, paik. Savo; pakka paik. EPohjanm Satak Kymenl Savo) ’kiila, suude’, pakki (Gan 1788 puupakki; paik. KPPohjanm savmurt.) ’kiila, täyte; survin; tukipuu, kanki’, johd. pakkautua, pakottua (Kymenl) ’lahota, pilaantua’, pakkiintua, pakkaantua (paik. Kaakk- ja KSm) ’haurastua’, pakottaa, pakittaa (hajat. ESm) ’tiivistää kiilalla’
~ ink pakko ’pölkky’ | va pakko id. | vi pakk (g. paku) ’pölkky, pölli; (Wied myös) jalkapuu; kynnys; pölkyn varassa oleva keräyslipas; (viP) reen poikkipuu’ (tästä mahd. > sm pakko, pakka (ESm kaakkmurt.) ’reen jalaksia yhdistävä puu, poikki-, tukipuu’).

Jos sanan alkumerk. on ’lohko, (kuivuuttaan) haljennut puu’, se kuuluu yhteen s.v. pakahtua ja pakko¹ main. sanojen kanssa. Yhtymäkohtia on myös pakata² sanaan (merk:t ’kiila, suude’). Sana voi pohjimmiltaan olla germ alkuperää (*spaka-, *spakō, vrt. kholl spāke, spaecke ’tanko, paalu; pölkky’, holl spaak ’pinna, vääntötappi’, kas spāke ’pinna’, mys spahha, spahho ’risu, risukimppu’), mutta omapohjainen onomat. lähtökohta lienee yhtä mahdollinen, vrt. pako².

Lähdekirjallisuus:

• Ahlqvist 1856 WotGr 142 (va ~ vi)
• Saxén 1895–98 Lånord 184 (sm > nr murt. Sm; vi > nr murt. Vi)
• Hellquist 1939 SEO 1032
• SKES 1958 468 (sm ~ va vi)
• Hagar 1960 FUF 33 246–48 (viP pakk > sm)
• Vries 1971 NedEW 670–71
• EEW 1982–83 1904
• Nikkilä 1987 SFU 23 238 (? < germ)
• Koivulehto Kielip 1989 1 29

[pakko Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:pakko