Etymologiadata:imsm:pak̆ka-hta-
*pak̆ka-hta-
Vastineet:
- Suomi: pakahtaa
- Karjala: pakahtuo⇐
- Vepsä:
- Vatja: pakahtaa
- Pohjoisviro: pakatama
- Eteläviro: MT pakatama
- Liivi:
mksm. *pak̆ka-hta- < kksm. *pakka- < vksm. *pëkka- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
pakahtua (Sorol 1621 »sydän mahta pacattu»; yl.), pakahtaa (Agr; et. EPohjanm) ’haljeta, murtua; kovettua, kivistää; läkähtyä / bersten, platzen; hart werden, schmerzen; außer Atem kommen’, pakahduksissa
~ ka pakehtuo, pakahtuo ’juuttua, tukkeutua, pakkautua; hyytyä (veri); tukahtua, salpaantua, pakahtua’ | ly pakehtuda ’saeta, hyytyä, pilautua (veri)’ | va (Kukk) pakahtua ’pakahtua (kuumuuteen, likaan)’, pakkīssa ’pakahtua’ | vi pakatada ’haljeta, halkeilla, pakahtua; puhjeta (lehteen); ahavoitua’.
~ ka pakehtuo, pakahtuo ’juuttua, tukkeutua, pakkautua; hyytyä (veri); tukahtua, salpaantua, pakahtua’ | ly pakehtuda ’saeta, hyytyä, pilautua (veri)’ | va (Kukk) pakahtua ’pakahtua (kuumuuteen, likaan)’, pakkīssa ’pakahtua’ | vi pakatada ’haljeta, halkeilla, pakahtua; puhjeta (lehteen); ahavoitua’.
Johd. vartalosta, josta myös pakkua (Lönnr 1880; ei murt.) ’haljeta, lohjeta, irtaantua, irrota’
~ ka pakkuo ’pudota, kaatua; irrota, lohjeta; valua, vuotaa; kadota, loppua’, pakustuo ’irrota, pudota, kaatua’ | ly pakkuda ’pudota, lähteä irti, irrota’ | ve pakuda ’pudota’, pakutada ’ajaa pois, siirtää, karkottaa; hakata pois, katkaista’. Tähän yhteyteen kuuluu myös pakko1 ’välttämättömyys’ sekä lisäksi pakko2, mikäli sen alkumerk. on ’lohko, haljennut puu’ (> ’pölkky’). Koko sanueen lähtökohtana olisi siten merk. ’lohko; lohjeta, haljeta’. Vrt. myös pako2 ’halkeama’.
~ ka pakkuo ’pudota, kaatua; irrota, lohjeta; valua, vuotaa; kadota, loppua’, pakustuo ’irrota, pudota, kaatua’ | ly pakkuda ’pudota, lähteä irti, irrota’ | ve pakuda ’pudota’, pakutada ’ajaa pois, siirtää, karkottaa; hakata pois, katkaista’. Tähän yhteyteen kuuluu myös pakko1 ’välttämättömyys’ sekä lisäksi pakko2, mikäli sen alkumerk. on ’lohko, haljennut puu’ (> ’pölkky’). Koko sanueen lähtökohtana olisi siten merk. ’lohko; lohjeta, haljeta’. Vrt. myös pako2 ’halkeama’.
Lähdekirjallisuus:
- Ahrens 1843 GrEhstn 123 (sm ~ vi)
- Fábián 1856 MNyszet 1 298 (+ unk fakad ’purskuta, puhjeta’)
- MUSz 1873–81 489–90 (~ pako2; + ? votj put: put koški̮ni̮ ’haljeta’, ? syrj potni̮, ostjI pakən-, E P paχən- id.)
- Paasonen 1917 Beiträge 62–63 (~ pakko1 )
- Paasonen & Donner 1926 OstjW 164 (? + vogI päkəp-, P pokap- ’puhjeta, haljeta’)
- Hakulinen 1933 StF 1:2 169
- Tunkelo 1946 VeKÄH 791 (ka ~ ve)
- Steinitz 1950 OstjGr 154 (sm ~ ostj unk)
- FUV 1955 105 (sm ~ vog unk)
- E. Itkonen 1956 UAJ 28 73 (ims ja ugr sanojen samankaltaisuus sattumaa)
- *Ruoppila 1957 KV 37 213–28 (~ pakko1-2, pakkanen)
- SKES 1958 469–70 (+ ly va; ? vog ostj unk; pakkua- ja pako2 pesyeet sekoittuneet toisiinsa)
- FUV2 1977 120 (onomat.?)
- UEW 1988 349–50 (ims ~ ostj unk)
- EWUng 1993 351 (sm ~ vog ostj unk; onomat.?)
Etymologiadata:imsm:pak̆ka-hta-/th