Siirry sisältöön

Etymologiadata:imsm:paisu-

Sanatista

*paisu-

Vastineet:

mksm. *paisu- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

paisua (Agr; joks. yl., ei Verml) ’turvota, kasvaa; tulvia, nousta (vesi) / (an)schwellen, anwachsen; fluten, steigen (Wasser)’, paise (Agr; yl., myös Verml Ink) ’ajos; tulvaniitty, pato(allas) (PSm)’, rinn. paisuma, paisuin, paisuke, paisutepaise, ajos’, (veden)paisumus (Agr) ’tulva’, paisunta (etup. EPohjanm ja ymp.) id., paisuksissaturvonneena; tulvineena’, paisea (paik. EPohjanm ja ymp.) ’turvonnut
~ ink paisuanousta (vesi); turvota’, paisekpaise’ | ka paisuolihoa; nousta (vesi)’, paisota id., paisepaise’, paisevuo, paisettuosaada paiseita’ | ly paiže̮paise’ | ve paiže̮paise’, paižotadaturvottaa’ | va paize̮(g)paise’, paize̮ttūssagpaisua, turvota’ | vi paisudapaisua, turvota; tulvia’, paisepaise’, paisutadapaisuttaa; padota’, pais (g. -u) ’pato; tulva’ | li paizəpaisua, laajeta, tulvia’, paizəmtulva’.
Alk. ehkä johdoksia samasta kantavartalosta pais- kuin paistaa (ks. tätä). Johto-opillisesti vrt. haistaa ja haise-, ka ly ve haisu-; mikäli myös -s- olisi alk. johdinainesta (vrt. haju ja hais-) ja vanhin kantavartalo *pajᴈ-, voisi s.v. paistaa esitetty germ *bāja- sopia tämänkin originaaliksi. Merkitysopillisesti ja muutenkin vrt. myös pahtua ja paattua. — Sm > lp baiˈsâtpaisua, pöhöttyä’; li > latv paizīttulvia, hyökyä’, paizumstulva’.
Lähdekirjallisuus:
  • Ganander 1787 NFL 2 312 (sm ~ vi)
  • Ahlqvist 1856 WotGr 142 (+ va)
  • Qvigstad 1881 Beiträge 52 (lp < sm)
  • Thomsen 1890 BFB 272 (+ li; ims > latv)
  • Setälä 1890–91 ÄH 63, 213 (+ ka ve)
  • SKES 1958 461–62 (+ ly)

Etymologiadata:imsm:paisu-/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:paisua

Etymologiadata talk:imsm:paisu-