Etymologiadata:imsm:haisë-

*haisë-

Vastineet:

• Suomi: haista
• Karjala: haissa
• Vepsä: haišta
• Vatja: aisõa
• Pohjoisviro: haisema
• Eteläviro: haisma
• Liivi: S aiš

mksm. *haisë- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

haista (Agr; yl.) ’riechen (intr.)’, haisu, haiskahtaa, haistaa, haistella, haisti (Lönnr 1874 ja murt.) ’hajuaisti, vainu; (joskus:) vaisto’, haistin (Jusl 1745; paik. murt.) ’hajuaistin, hajuaisti, vainu’, haisto ’hajuaisti, vihi’ (Agr »Haisto, haijun haisust eroitta»; myös paik. murt.)
~ ink haissa ’haista’, haissella, haiso, haisu; haisua ’haista’ | ka haissa ’haista, tuoksua’, haiskahtoa, haistoa ’haistaa; maistaa; pilata haistamalla t. maistamalla’, haisu ’haju; vihi’, haisuo ’haista, lemuta, tuoksua’ | ly haiž ’(paha) haju’, haižuda ’haista, lemuta pahalle’ | ve haiž ’haju’, haišta ’haista’ | va aisen (prs. yks. 1. p.) ’haista’ (haisa, haize̮b < sm) | vi hais (g. -u) ’paha haju, haisu, löyhkä, lemu’, haiseda ’haista, löyhkätä, lemuta’, haista ’haistaa; vainuta’ | li (Sal) aiš (prs. -ub) ’haista’, aistl (prs. -ub) ’haistella’. — Sm > lpN haiˈsot ’haista’, haisˈtet ’haistaa’.

Samaa kantaa ilm. myös haju (ks. tätä), vaikka sanojen äännesuhteet ovat epäselvät.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1786 NFL 1 96a (sm ~ vi)
• Renvall 1823 SSK 1 47 (haisu, vrt. haju)
• Ahlqvist 1856 WotGr 121 (sm ~ va vi)
• Ahlqvist 1859 Anteckn 83 (+ ve)
• VW 2 1876 123 (+ li)
• Qvigstad 1881 Beiträge 81 (+ lp)
• Lagercrantz 1939 LpWsch 150 (lp < sm)
• Hakulinen Vir 1942 194 (haista yhdistetty haja sanaan)
• SKES 1955 49 (+ ka ly; samaa kantaa kuin haju)

[haista Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:haista