Etymologiadata:imsm:louhi-

*louhi-

Vastineet:

• Suomi: louhia
• Karjala: louhie
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro:
• Eteläviro:
• Liivi:

mksm. *louhi- < kksm. *lowši- (J.P.)

SSA:n sana-artikkeli

louhia (Flor 1702; yl.) ’halkoa (puita), murskata (kiviä); leikata karkeasti (esim. lampaasta villoja) (LSm); hiertää / spalten (Holz), brechen (Stein); grob scheren; reiben’, louhi (ISm) ’kivikko, kiven kolo; iso kivi (Kain)’, louhikko, louhos
~ ka louhie ’louhia, särkeä’, louhita ’syödä rouskuttaen’, louhi ’iso kivi, järkäle; louhikko’, louhikko, louhe(j)ikko ’louhikko; louhikkoinen’ | ly louhik ’louhikko’

? < baltt, vrt. liett láužti, latv lauzt ’murtaa’, liett láužas mm. ’murtuma; ryteikkö’. Voi olla myös omap. deskr. sana, vrt. lohjeta ja rouhia.

Lähdekirjallisuus:

• Thomsen 1890 BFB 194–95 (sm ? < baltt)
• Kalima 1936 BL 133–34 (+ ka)
• SKES 1958 304 (+ ly)

[louhia Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:louhia