Etymologiadata:imsm:lohkë-da-

*lohkë-da-

Vastineet:

• Suomi: lohjeta
• Karjala: lohketa
• Vepsä: lohketa
• Vatja: lõhgõta
• Pohjoisviro: lõhkema
• Eteläviro: lohk⇐
• Liivi:

mksm. *lohkë-da- < kksm. *loškë- < vksm. *loškǝ̑- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

lohjeta (Agr; yl.) ’sich (ab)spalten, zerfallen’, lohkoa, lohkaista, lohkeilla; lohko, lohkare
~ ink loheta ’lohjeta, haljeta’, lohata (prs. lohkān) ’lohkaista, halkaista’, lohki ’halki’, lohko ’lohkare; perunoita käyttäen valmistettu liha- t. kalakeitto’ | ka lohketa ’lohjeta’, lohkata ’lohkaista’, lohkuo, lohkota ’lohkoa’, lohko(i) ’lohko, ala, kappale; nauriista t. lantusta valmistettu ruokalaji’ | ly lohketa ’lohjeta, murtua’, lohkaitta ’lohkaista, taittaa, murtaa’, lohkoi ’nauriskeitto’ | ve lohketa ’lohjeta’, lohkāt́a ’lohkaista, murtaa’ | va le̮hge̮tag ’haljeta’ | vi lõhkeda ’haljeta, särkyä, puhjeta, räjähtää’. — Sm lohkoa > lpIn loakkuđ (Ko Kld) ’lohkoa’; sm ka ly ve lohko(i) ’naurishaudikas, -keitto’ ? > ven murt. lókanica ’nauriskeitto’ (ellei tämä ~ ven lokát́ ’latkia’).

Samaa alkuperää voi olla myös lohtua ’irrota’ (ks. lohduttaa). Varmaankin alk. deskr. sana, vrt. lahko.

Lähdekirjallisuus:

• Ganander 1787 NFL 2 95a (sm ~ vi)
• Sjögren 1853 IRJaSMat 1 157 (sm ~ ven)
• Ahlqvist 1856 WotGr 135, 136 (+ va)
• Setälä 1890–91 ÄH 137 (+ ve), 277 (+ ka)
• Kalima 1915 OLR 154 (+ ly; > ven)
• T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 72 (sm ~ lpKo Kld)
• T. I. Itkonen 1943 KV 22 54 (+ lpIn; < ims)
• Vasmer 1955 REW 2 55 (ven ? < ims, ? ~ ven lokát́ )
• SKES 1958 300

[lohjeta Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:lohjeta