EVE:louhia

From Sanat

louhia

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *louhi-

  • suomen louhia
  • karjalan louhie
  • vepsän '
  • vatjan '
  • viron '
  • eteläviron '
  • liivin '

Levikki ja merkitykset

Verbi louhia on suomessa ja varsinaiskarjalassa käytössä merkityksessä 'murtaa kiveä kalliosta'. Länsi-Suomessa sanalla on muutakin käyttöä: lounaismurteissa ja Satakunnan alueella se merkitsee 'nyrhiä, leikata tai keritä huonosti', Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla 'järsiä hampain, jyrsiä' ja kummankin yhteisellä alueella Satakunnassa myös 'hiertää rikki'.

Itse verbin levikkiä itäisempi on sen johdoskorrelaatin louhi levikki, joka kattaa suomen itämurteiden itäpuoliskon ja karjalan kaikki murteet: sana merkitsee koko alueella kivikkoa, louhikkoa ja sen pohjoisosassa myös isoa kiveä, paatta tai kalliota; muutamassa Savon ja Pohjois-Karjalan pitäjässä louhi on myös 'uuni'. Yleisempi johdos on louhikko 'kivikko', joka tunnetaan koko Suomesta lounaismurteita lukuunottamatta, karjalasta ja lyydistä.

Alkuperä

Louhia-verbiä on pidetty balttilaisena lainasanana kantasuomeen. Tällöin sanan täytyy olettaa kadonneen kaikkialta Suomenlahden eteläpuolisesta itämerensuomesta. Kato on aivan mahdollinen eikä balttilaiselle lainaetymologialle ole muuta estettä. Lähtömuodon vastineita itäbalttilaisissa kielissä ovat liettuan laužti (preesens laužia) ja lätin lauzt (preesens lauž) 'murtaa' sekä näiden iteratiiviset eli toistuvaa tekemistä ilmaisevat johdoskorrelaatit, liettuan laužyti (preesens laužo) ja lätin lauzīt (preesens lauža).