Etymologiadata:imsm:kurmi-cca
*kurmicca
Vastineet:
- Suomi: kurmitsa
- Karjala: kurmittša
- Vepsä: gurbič
- Vatja:
- Pohjoisviro: kurvits
- Eteläviro: kurvits
- Liivi:
mksm. *kurmi-cca < kksm. *kurmi < vksm. *kurmǝ̑ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kurppa1 (Eurén 1860; useimm. murt.), kurpa (Lönnr 1874), kurvi (Gan 1786), kurvilo, kurvitsa, kurmitsa (LönnrLis 1886; TornLaakso) ’kahlaajalintuja / Regenpfeifer, (Wald)schnepfe, Brachvogel’, kurppa (KaakkHäme), kurvitsa, kurmitsa (EPKarj) ’pisama, kesakko’
~ ink kurppa ’rokonarpi kasvoissa’ | ka kurmoi, kurvoi ’kuovi, kurppa’, kurmittša ’kesakko’ | ly suogurbitš, -gurboi, -kurmoi ’suokurppa, suokulainen, kuovi’, kurmittšu ’teerenpisama’ | ve gurbitš, gurbatš, gurb (g. -an) ’lehtokurppa’ | va kurppa | vi kurp, kurb, kurvits, kurbiits, korbits, korbiits, korbitsakas ’kurppa, kuovi’
~ ink kurppa ’rokonarpi kasvoissa’ | ka kurmoi, kurvoi ’kuovi, kurppa’, kurmittša ’kesakko’ | ly suogurbitš, -gurboi, -kurmoi ’suokurppa, suokulainen, kuovi’, kurmittšu ’teerenpisama’ | ve gurbitš, gurbatš, gurb (g. -an) ’lehtokurppa’ | va kurppa | vi kurp, kurb, kurvits, kurbiits, korbits, korbiits, korbitsakas ’kurppa, kuovi’
vrt. tšer kə̑rmə̑zak, kurmə̑zak ’kurppa’ (> tšuv kə̑rmə̑ᴅ́ž́ak, kə̑rə̑pt́š́ak id.; ims > ? ven murt. kurpist ’kurppa’). — Sanat ovat onomat. alkuperää; esim. virossa on linnun ääntä matkittu mm. korr-korr, pii-pii, korr-pits; kor-kor-kor, korpiitsak.
Lähdekirjallisuus:
- Mustonen Vir 1883 172 (sm ~ va)
- Kalima 1915 OLR 143 (+ au vi tšer; ims > ven)
- Ojansuu 1918 KAÄH 61 (+ ly)
- Kettunen 1922 LVeHA 1 1 (+ ve)
- Räsänen 1937 FUFA 24 52 (tšer > tšuv)
- SKES 1958 246
- Mäger 1967 ELinnunim 74–75
- UEW 1988 676–77
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Kalima 1915 OLR: 143 | = mari kurmǝzak, kǝ̑rmǝ̑zak | |||||
| SSA I 1992: s.v. kurppa | Vastaan | Imsm ja marin sanat onomatop. alkuperää | ||||
| Aikio 2014 JolR: 32 | + | Puolesta | Imsm ja marin (kantamarin *kŭrmǝć-) sanat vastaavat toisiaan tarkasti, < kur *kurmićća |
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Rekonstruktio
Siirretty keskustelu sivulta Etymologiadata talk:imsm:kurmi-cca/th:
Aikion (2014) mukaan jo kantauralissa olisi *kurmićća, siis marin ja itämerensuomen johtimet vastaavat toisiaan, eikä tarvitse olettaa rinnakkaisia johdoksia (toisin kuin esim. UEW tekee). Nyt YSuS:ssa on kuitenkin varhaiskantasuomen *kurmǝ̑, ja johdettu muoto rekonstruoidaan vasta myöhäiskantasuomeen. Tämän muuttamista (Petrin luvalla) voisi harkita, jos Aikion selitys on kaikkien mielestä vakuuttava. --Sholopainen (keskustelu) 1. lokakuuta 2020 kello 01.21 (EEST)
- Pulmana lienee että on myös lyhyempään *kurm-vartaloon viittavia muotoja kuten karjalan kurmoi. Voisi tietysti selittyä suffiksinvaihdolla, -tsa kun on tunnistettavissa päätteeksi nykysuomeenkin asti (vaski : vaskitsa ym.). --J. Pystynen (lähetä viesti) 1. lokakuuta 2020 kello 16.42 (EEST)
- Joo, hyvä pointti. Lisäksi on tietysti muotoja kuten kurppa, kurpa ym. jotka SSAn mukaan kuuluvat tähän. Mitenköhän nämä voi selittää, vai onko kyseessä alun perin eri sana. Vepsässä näkyy esiintyvän pelkkiä rb:llisiä muotoja, useimmissa kielissä sen sijaan on melkoista vaihtelua. --Sholopainen (keskustelu) 1. lokakuuta 2020 kello 16.50 (EEST)
- Rupesin vielä miettimään näitä johdinaineksia ja niiden alkuperää. Ei taida olla juuri paralleeleja tällaiselle *ćć-suffiksille perintösanastossa, eikä tällaisesta geminaatta-affrikaatasta vakuuttavia esimerkkejä uralilaisella tasolla muutenkaan hirveästi ole. YSuS:n aineistossa ei ole muita *-cca-päätteisiä kantasuomen sanoja, mikä myös herättää epäilystä. Sikäli voisi ajatella, että jotain rinnakkaisia johdoksia olisivat marin ja itämerensuomen sanat, mutta toisaalta ei kai ole marinkaan osalta aivan selvää, mikä johdin tässä on kyseessä, Bereczkin (2002) kirjasta ei nyt pikavilkaisulla löydy mainintaa tällaisesta johtimesta. Bereczkin (2013) sanakirjassa taas mainitaan, että jo "suomalais-volgalaisella" kaudella esiintyi rinnan sekä johdettu (suffiksi *ć Bereczkin rekonstruktiossa) että johtamaton muoto, mutta suffiksia ei sitten kommentoida sen kummemmin. Sholopainen (keskustelu) 18. joulukuuta 2020 kello 01.15 (EET)--
- Mun nähdäkseni löytyy *pagacca- ja *kambicca, molemmat tosin hieman eri merkityskenttää. Ei näitä tosin nykyäänkään paljoa ole. Levikkinsä puolesta karitsa ja vaskitsa olisivat lähinnä pohjoiskantasuomalaisia, edellinen myös vatjassa (voisi olla mutta ei tarvitse olla lainaa). Ainoa muu yleisempi (= suomen länsimurteisiinkin levinnyt) lainasanoissakaan lienee lavitsa ~ laavitsa, joka voisi olla melko samanaikainenkin tapaus. En kuitenkaan uskoisi että koko pääte on yleensä lainaperäinen, kun ainakaan paatsamalla ei edes ole vastineita itäisellä kontaktirintamalla. Tällaisia muutaman sanan vähemmistöpäätteitä on varmasti ollut kantauralissakin, jolloin olisi ihan todennäköistä että joistakin niistä esimerkkejä ei olisi säilynyt paljoa.
- Tai tietysti paras vaihtoehto olisi jos pääte saataisiin selitettyä jotenkin yleensä sekundääristi syntyneeksi, mutta milläköhän tavalla sitten? Olen joskus huomioinut että tämä saattaisi olla tullut korvaamaan yleisempää -kka-päätettä silloin kun edellinen konsonantti on sekin *k (*kargicca, *pagacca-, *vaskicca), mutta tämä on kai korkeintaan morfotaktinen ilmiö, ei mikään äänteenmuutos. --J. Pystynen (lähetä viesti) 19. joulukuuta 2020 kello 00.43 (EET)
- Kiitoksia täydennyksistä! *pagacca- ja *kambicca jäivät jotenkin huomaamatta.
- En minäkään varsinaisesti ajatellut, että täytyisi olla varsinaisesti lainaperäinen pääte kyseessä, mietin lähinnä voiko sitä rekonstruoida kantauraliin saakka (vai onko se sitten jotain reittiä syntynyt myöhemmin, mutta sen tarkempia ajatuksia minulla ei tästä syntyreitistä ollut). Kyllähän Juhon kuvaama vähemmistöpääte on ihan mahdollinen skenaario, ja kantauralin johdinten koko arsenaalista joka tapauksessa tiedämme harmillisen vähän. Silti olisi kiva nähdä joitakin paralleeleja. Pitäisi tietysti katsoa mariakin tarkemmin tämän kyseisen -z- < ? *ćć-johtimen osalta. Sholopainen (keskustelu) 19. joulukuuta 2020 kello 00.55 (EET)--
- Rupesin vielä miettimään näitä johdinaineksia ja niiden alkuperää. Ei taida olla juuri paralleeleja tällaiselle *ćć-suffiksille perintösanastossa, eikä tällaisesta geminaatta-affrikaatasta vakuuttavia esimerkkejä uralilaisella tasolla muutenkaan hirveästi ole. YSuS:n aineistossa ei ole muita *-cca-päätteisiä kantasuomen sanoja, mikä myös herättää epäilystä. Sikäli voisi ajatella, että jotain rinnakkaisia johdoksia olisivat marin ja itämerensuomen sanat, mutta toisaalta ei kai ole marinkaan osalta aivan selvää, mikä johdin tässä on kyseessä, Bereczkin (2002) kirjasta ei nyt pikavilkaisulla löydy mainintaa tällaisesta johtimesta. Bereczkin (2013) sanakirjassa taas mainitaan, että jo "suomalais-volgalaisella" kaudella esiintyi rinnan sekä johdettu (suffiksi *ć Bereczkin rekonstruktiossa) että johtamaton muoto, mutta suffiksia ei sitten kommentoida sen kummemmin. Sholopainen (keskustelu) 18. joulukuuta 2020 kello 01.15 (EET)--
- Joo, hyvä pointti. Lisäksi on tietysti muotoja kuten kurppa, kurpa ym. jotka SSAn mukaan kuuluvat tähän. Mitenköhän nämä voi selittää, vai onko kyseessä alun perin eri sana. Vepsässä näkyy esiintyvän pelkkiä rb:llisiä muotoja, useimmissa kielissä sen sijaan on melkoista vaihtelua. --Sholopainen (keskustelu) 1. lokakuuta 2020 kello 16.50 (EEST)
- Karitsahan on selitetty deverbaalijohdokseksi *kargicca 'hyppijä' < *karkada-, mitä vastaavia johdoksia karjalassa ovat esim. potittša ’kova potkimaan’, puskittša ’kova puskemaan’, itkuttša ’herkkä itkemään’. Näihin on yhdistetty (Korhonen 1981 JLKH: 324) saamen deverbaalinen *-hč́ē sellaisissa johdoksissa kuten saP būleš ’helposti palava’ < *puolihčV ? < *puolēhčē ja ersän partisiippi/tekijäjohdostyyppi eŕića ’eläjä, asukas’. Ersän muodossa on kyllä jo pohjalla -i < *-jA -johdin, samoin kuin Sammallahden (1998: 91) mukaan tuossa saamen johdostyypissäkin, joten johdinta ei ole pakko pitää deverbaalisena. Vrt. myös karjalan itkuttša ja esim. jouhittša ’jouhimato’, mukurittša ’muhkurainen’. --Juha Kuokkala (keskustelu) 3. tammikuuta 2021 kello 21.59 (EET)
- "Hyvä tekemään" -päätteen rekonstruoiminen edes kantasuomeen pelkästään karitsan ja karjalan edustuksen sekä saamen sivustatuen nojalla tuntuu aika heikolta pohjalta. Olisiko tässä kysymys lainautumisesta jompaan kumpaan suuntaan? Myös karjalan geneerisempiä diminutiiveja olisi helppo pitää slaavin *-ica-diminutiiveihin perustuvina (gornittša, kulittša jne.)
- Adjektiiveille toisaalta omaperäinenkin selitys näyttäisi mahdolliselta: *karka-ta-ja 'karkaaja' > *karka-tja > *karkaćća (vrt. *medja → *meććä) > *kargicca, vastaavasti *puskə-ta-ja > *puskəćća > *puskicca. Päätteen etinen -i- minusta olisi suunnilleen kantasuomen ikäisissä tapauksissa odotettava. Ei kuitenkaan näytä kurmitsalle (tai vaskitsalle) kovin lupaavalta selitykseltä ja kehityksen *tj > *ć olettaminen saameen tai ersään menisi myös vaikeammaksi. --J. Pystynen (lähetä viesti) 3. tammikuuta 2021 kello 23.17 (EET)