Etymologiadata:imsm:kouko
*kouko
Vastineet:
mksm. *kouko (J.P.)
SSA:n sana-artikkeli
kouko (JCajanus 1683 g. Coucon; laajalti murt.), rinn. koukoi, kouki, kouvo ’aave, kummitus; karhu, susi, peto; täi; kookas henkilö / Gespenst, Spuk; Bär, Wolf, Raubtier; Laus; hochgewachsene Person’
~ vi kõu (g. kõue), kõue (g. kõue), kõuk (g. kõugu) ’ukkonen, ukkosen jumala’, vana kõu ’vanhus, ukko, esi-isä, isoisä’
~ vi kõu (g. kõue), kõue (g. kõue), kõuk (g. kõugu) ’ukkonen, ukkosen jumala’, vana kõu ’vanhus, ukko, esi-isä, isoisä’
? < baltt, vrt. liett kaũkas ’kääpiömäinen maan- t. kodinhaltija, tonttu’, latv kauks ’tonttu’, mpr cawx ’piru’, tai < ieur *kouko-.
Lähdekirjallisuus:
- Kreutzwald & Neus 1854 MythLieder 12–13 (sm ~ vi)
- J. Krohn 1883 SKirjH 1 497 (< baltt)
- Setälä 1911–12 FUF 12 193 (< baltt t. ieur)
- Karsten 1915 GFL 181 (< esigerm *kou̯kó-)
- Kalima 1936 BL 119 (? < baltt)
- Nieminen Vir 1945 528 (< baltt)
- SKES 1958 226 (? < baltt t. ieur)