Siirry sisältöön

Etymologiadata:imsm:joukko/th

Sanatista
Uralilainen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Budenz 1867 NyK: 410 sm vi = saa pe
E. Itkonen 1953–54 FUF: 161 Tarkennus: saa ← sm
Rédei 1965 NyK: 122 Tarkennus: ims = pe unk gyakor
Sammallahti 1988 kok: 552 Tarkennus: < sm-pe *jowkka
Grünthal 1996 FUF: 183−91 [pe eri alkuperää?]
Saarikivi 2018 UH: 310 - Vastaan (pe ← ims) Äännerakenne on epäuralilainen
Germaanisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Koivulehto 1981 Vir: 199–208 + + + ← kge *jaukja-, vrt. mru öker, ök ’juhta, vetohärkäpari’, misl eykr ’kuormajuhta, hevonen; vetohärkä’ ym. (= mint yōgya- ’sopiva ikeeseen; vetoeläin, juhta’ ⇐ ie *i̯eug- ’yhdistää, iestää’); pe ← ksm -vkk-yhtymää ei tavata ksm:a vanhemmilla perusvartaloilla. [Paralleeleja merkityskehityksestä 'valjakko' > 'joukko']. Substituutio -kj- → -kk- kuten sanoissa miekka ja rikas, loppu-o vastaa ge vartalo-a:ta sanoissa juusto ja muoto. Laina ksk sananalk. j:n katoa vanhempi; ensitavun o ei voi heijastaa sk umlautvokaalia vaan esige *jougjo- (*jåugjå-) t. vkge *jåukjå-asua. Pe kieliin ulottuvia ge lainoja myös otsa, pinta ja katras
Sköld 1988 Kratylos: 213 Vastaan
LägLoS 1991: s.v. joukko x Puolesta Kge -ja-vartalo kehittyisi normaalisti msk asuun *eykir pro eykr, mutta siirtymää i-vartalosta ja-vartalotyyppiin on sanalle germanistiikassakin esitetty