Etymologiadata:imsm:oncca
*oncca
Vastineet:
mksm. *oncca < kksm. *oncca (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
otsa (Agr; yl.) ’Stirn; hervorstehender oberer Teil der Stirnseite von etw.’, murt. myös ’(kylän, esineen) pää, loppupää, kärki (paik. KarjKann Suomenl. saaret Ink)’, otsikko ’otsa (myös rakennuksen) (paik. Satak Häme ja EPohjanm); naisen päähineen otsakappale (paik. KSm)’, otsamus (paik. LaatKarj ja Ink) ’naisen päähineen otsakappale’, otsiainen (PKarj) ’rysän t. katiskan suupuolelta suoraan eteenpäin laskettu verkko; kalanpyydyksen johdeaita’
~ ink otsa ’(esineen) pää, kärki; otsa; kylän pää’, otsain ’pää’, otsimus ’päähineen otsakappale’, otsimain ’äärimmäinen’ | ka ottša ’otsa; pääty, edusta; päähineen otsakappale’, otšalline ’naisen päähineen otsakappale; otsanauha’, otšattši ’editse’ | ly otš ’otsa; huippu, yläosa; pääty’ | ve ots ’otsa; rinne’, otsatuśi ’vastakkain’ | va e̮ttsa ’pää, loppu’, e̮ttsime̮in ’äärimmäinen’ | vi ots ’loppu; pää; kärki’, otsatu ’loputon, ääretön’, otsmik ’otsa’, otsustada ’päättää; ratkaista’ | li vōntsa, vūontsa, (Sal) ōnts ’otsa’ (ims > lpKld vue´cc (T) ’otsa’)
~ ink otsa ’(esineen) pää, kärki; otsa; kylän pää’, otsain ’pää’, otsimus ’päähineen otsakappale’, otsimain ’äärimmäinen’ | ka ottša ’otsa; pääty, edusta; päähineen otsakappale’, otšalline ’naisen päähineen otsakappale; otsanauha’, otšattši ’editse’ | ly otš ’otsa; huippu, yläosa; pääty’ | ve ots ’otsa; rinne’, otsatuśi ’vastakkain’ | va e̮ttsa ’pää, loppu’, e̮ttsime̮in ’äärimmäinen’ | vi ots ’loppu; pää; kärki’, otsatu ’loputon, ääretön’, otsmik ’otsa’, otsustada ’päättää; ratkaista’ | li vōntsa, vūontsa, (Sal) ōnts ’otsa’ (ims > lpKld vue´cc (T) ’otsa’)
= tšerL anzə̑l, I ońt́śəl ’edessä oleva, etuosa, esi-’, L anzə̑lnə̑, I ońt́śə̑lno ’edessä’ | votj aź, ad́ź ’etuosa, etumus; paikka, sija’, aźla ’edellä, ensin’, ad́źi̮n ’edessä, ennen’ | syrj vod́ź, od́ź ’etusivu, edusta’, vod́źi̮n ’edessä; vastapäätä’
? < (vk)germ *anþja-, vrt. mn enni, mys endi ’otsa’. — Toisaalta on esitetty, että sm-perm sanojen yhteyteen kuuluisi unk agy ’aivot; (vanh.) kallo’ (jota puolestaan on verrattu sanaan aivo, ks. tätä).
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1787 NFL 2 300 (sm ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 142 (+ va)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 97 (+ ve)
- Budenz 1869 NyK 7 15 (+ li unk)
- MUSz 1873–81 586–87 (+ tšer)
- Setälä 1890–91 ÄH 388 (+ ka; ims < *ontsa, vrt. tšer syrj)
- Toivonen 1928 FUF 19 174–75 (ims ~ tšer votj syrj; lp < sm)
- SKES 1958 443 (+ ly; ims ~ tšer votj syrj; ims > lpKld)
- Skalička 1969 UAJ 41 337 (sm-perm, vrt. ieur *-nt- > sgr *-nć-)
- Honti 1972 NyK 74 12 (~ unk)
- Koivulehto Vir 1979 290 (sm-perm < vkgerm *anþja-)
- T. Itkonen Vir 1983 205 (< germ)
- Koivulehto 1986 CILT 38 260–63
- UEW 1988 339–40 (sm ka vi li (lp < ims) tšer votj syrj (> ostj) ? unk)
- EWUng 1993 12 (sm ~ unk)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Vähän hämmentävää tämän sanan äännesuhteissa on se, että liivin vȱntsa on säilyttänyt kolmen konsonantin yhtymän. *ncc. Onko muita esimerkkejä siitä, että tyypin *-NTT- yhtymässä nasaali olisi säilynyt liivissä, vaikka onkin muualla itämerensuomessa odotuksenmukaisesti kadonnut? Ainakin sanasta *katta- 'kattaa' nasaali puuttuu liivistäkin, ja verbihän kiistatta palautu varhaisempaan asuun *kantta- (< *kamt-ta-, johd. *kamti 'kansi' sanasta). --Ante Aikio (keskustelu) 9. helmikuuta 2023 kello 12.15 (EET)