Etymologiadata:imsm:jo-ka

*jo-ka

Vastineet:

Suomi: joka
Karjala: joka
Vepsä: joga
Vatja: jõka/jeka
Pohjoisviro: iga/ega?
Eteläviro: igä/õga?
Liivi: jegā/jõgā?

mksm. *jo-ka < kksm. *jo- < vksm. *jo- (J.K.)

SSA:n sana-artikkeli

joka¹ (Agr; yl.) rel.-pron. ’der, die, das’ (ka-aines on liittynyt niihin paradigman muotoihin, jotka muuten olisivat yksitavuisia: yks. nom. joka, g. jonka, mon. nom. jotka, mutta ei muihin: yks. ess. jona, transl. joksi, partit. jota, mon. joina, joiksi, joita jne.)

= lpR (LÖ) juok, jukko, mon. juoh rel.-pron. ’joka, se joka’, Pi juhko, juhku, juk, juok id. (yks. akk. juw, jūp, g. jun, jūn, komit. jūina, ess. jɵnēn, elat. jɵste, iness. jɵn, all. jūsa, mon. nom. juhku, juk, akk. jɵit, juit, g. jɵi, jui, liitepart. siis täälläkin vain eräissä paradigman muodoissa).

Pron.-vart. jo- (ks. tätä) + liitepart. -ka.

Lähdekirjallisuus:

Anderson 1879 Studien 46
SKES 1955 116
Häkkinen 1987 ES 73

[joka Álgu-tietokannassa]

joka² (Agr; yl.) indef.-pron. ’jeder’ (esim. j. kerta, j. mies, j. paikassa ), jokainen (ks. tätä), murt. jokaja: jokajalla, -lle, -lta ’kaikkialla, -lle, -lta’, yhd. joka-ainoa, -ikinen, -päiväinen jne. ~ ink joka (esim. j. pühä), j.-ainavo ’jokainen’ | ka joka (esim. j. mies, j. sijas ’kaikkialla’), j.-aikaine ’alituinen, pysyväinen’, j.-ainavo ’joka-ainoa, jokaikinen’, joko indef.-pron. ’joka; joku’ (d́ogo sijašša ’joka paikassa’), j.-vuotehine ’jokavuotinen, vuotuinen’ | ly d́oga ’joka’ (d́. kohtah ’joka paikkaan’) | ve joga, d́oga id. (j. sijal ’joka paikassa’) | va je̮ka, jeka id. (ink ikä, vi iga, ega, egä ja li jegā, je̮gā id. < *ekä kuulunevat pronominivartaloon e-², ellei näissä kielissä sananalkuinen j- jo varhain ole aiheuttanut o:n palataalistumista samaan tapaan kuin vatjassa)

= lp juokke, juokkĕ ’joka, jokainen (taipumaton)’.

Pron.-vart. jo- (ks. tätä) + liitepart. -ka.

Lähdekirjallisuus: