Etymologiadata:imsm:hurisë-
*hurisë-
Vastineet:
- Suomi: hurista
- Karjala: hurissa
- Vepsä:
- Vatja: urisa
- Pohjoisviro: hurisema
- Eteläviro: hurisõma
- Liivi: urīkšõ
mksm. *hurisë- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
hurista (Gan 1786; yl.), hurata (: hurajaa) ’surista / schnurren, surren’, huristaa, hurahtaa, hurina, huru
~ ka hurissa, hurajoa, hurata ’hurista, surista’, hurahtoa ’hurahtaa’, hurina, hurineh, huru ’hurina’ | ly huraita ’solista’, hurahtada ’suljahtaa’ | ve hure̮ita ’solista, hurahtaa ohi’, hurahtada ’mennä kohahtaa’, huŕda ’mennä huristaa’ | va urisa ’hurista’ | vi (Wied) huriseda, hurada, huruda ’surista (esim. hyönteiset); suhista (esim. hyvävetoinen uuni)’ | li urīkšə mm. ’kujertaa (teeri)’.
~ ka hurissa, hurajoa, hurata ’hurista, surista’, hurahtoa ’hurahtaa’, hurina, hurineh, huru ’hurina’ | ly huraita ’solista’, hurahtada ’suljahtaa’ | ve hure̮ita ’solista, hurahtaa ohi’, hurahtada ’mennä kohahtaa’, huŕda ’mennä huristaa’ | va urisa ’hurista’ | vi (Wied) huriseda, hurada, huruda ’surista (esim. hyönteiset); suhista (esim. hyvävetoinen uuni)’ | li urīkšə mm. ’kujertaa (teeri)’.
Onomat. sanoja, vrt. urista, hurkaa; samantapaisia ovat myös lpN hurrât ’surista, kehrätä (kissa)’, huretit ’surahtaa’, Lu hurātit ’hyräillä, joikua’, In hure ’tarpeeton kiire’, hurediđ ’kiirehtiä liikaa’, Ko hu´rrĭted ’lähteä menemään kovaa vauhtia’, hōrē̮tted ’huristaa’, joissa saattaa kuvastua osin sm, osin sk (nr murt., mn hurra ’äkkiä käännähtää, pyöriskellä’) vaikutus.
Lähdekirjallisuus:
- J. Krohn 1872 Suomi 2:10 138 (sm ~ vi)
- Kettunen 1922 LVeHA 1 17 (+ ve)
- Kettunen 1938 LivW 458 (+ li)
- SKES 1955 90 (+ va; sm > lp)
- SKES 1975 1547
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
Etymologiadata:imsm:hurisë-/th