Etymologiadata:imsm:hauki/KBL
*HAUKI > sm ka hauki, ve uk hauǵ, va autši, vi haug, li aig s.
A Esox lucius
| A | A | A | A | A | A | A | A | A | A | A | A |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| A | |||||||||||
| A | A | A | A | A | A | ||||||
| A | A | A | A | ||||||||
vsm A
> I (K) L S M (h)avi, aavi, abi, L öug, S oug
Balttilaislainaetymologia
< kksm *šawki < vksm *šäwkä
← baP *šeukā ⇐ kba *śeuh- < kie *ḱeuH- > lt murt. šiauti; lv šaũt: šaũj ~ šaũn: šãva sysätä, lykätä; lyödä, iskeä; ampua; rynnätä, juosta; ? (AlEW) pr mon. akk. āu|schautins velat
~ o-asteinen kba *śauh- < kie *ḱowH- > lt šáuti: šauna ~ šauja: šóvė ~ šãvė, šãvo 1 2 ampua, laueta; 3 räjähtää, pamahtaa; lentää (kipinä); tulla (kuuma, hiki); 4 iskeä (salama); räiskyä, välkkyä; sädehtiä; 5 iskeä, lyödä; pahoinpidellä, hakata; pistää (mehiläinen); 6 heittää voimalla, paiskata; 7 lykätä, sysätä; 8 panna uuniin paistumaan; 9 päästää sukkula irti kutoessa; 10 ampaista lentoon; 11 juosta, ajaa t. lentää kovaa vauhtia; refl. ryhtyä äkisti toimeen; pudota; 12 sanoa tylysti, suoraan; 13 juoda, ryypätä (alkoholia), juopotella; 14 refl. ylettyä, ulottua; lv murt. saũt (= lv šaut); mksl сова|ти: -ѥтъ lyödä, piestä; ryöpytä, pursuta; misl совати, сѹнѹти heittää (keihäs); sln suváti, súniti sysätä, pistää; pl suwać, sunąć työntää, sysätä; liu'uttaa; ven совать, сунуть pistää, työntää; ym. sl
? ~ kba *skeuh- < kie *sḱeuH- ⇒ sln murt. ščukati leikata, veistää, vuolla; yläsorbin šćukać nyhtää, repiä, raastaa; siepata, napata, nappailla, nipistää; haukkoa henkeään;
(SES) ⇒ ksl *sḱe·wh|kāh > pl szczuka, sln ščúka, kesl štȕka, ven щу́ка hauki
(VA, AlEW) ⇒ kie *sḱeuH-d- > msk skjóta ampua, laukaista; sysätä; heittää; osua, ru skjuta id.; (kasveista) kasvaa; sa schießen, eng shoot id.; suihkuta, ryöpytä; ym. ge
Liukkonen 1999: 40–2 ehdottaa lähtömuodoksi ba asua *šaukē, jolla ei itä- eikä länsibaltissa ole vastineita, mutta joka on johdettu kie juuresta *sḱeu- ~ *sḱēu- ’heittää; ampua; sysätä’ samoin kuin sl kielten ’haukea’ merkitsevä s. on johdettu saman juuren kentum-variantista *skeu- ~ *skēu-. Tällainen satem–kentum-vaihtelu on baltoslaavin sisällä tavallista. Ba -k-johdos on myös lt lydekà, lv līdaka ’hauki’ ~ lt lydis ’juoksu; loikka’. Lähtömuodon motivaationa on ollut ’ampaisija’, onhan hauki tunnettu erityisen nopeana, äkillisesti hyökkäävänä ja pitkiä matkoja taittavana petokalana.
Etymologiaa vastustavat Rédei 2000: 227 ja Kallio 2012: 233 lähtömuodon suorien vastineitten puuttuessa. Liukkosen mukaan siitä on kuitenkin voitu muodostaa lt joennimi Šaukupis, ja Gliwa 2009: 193–7 esittää, että siihen voivat palautua myös lt suonnimet Šaukbalė ja Šaukys ja niitynnimet Šaukės ja Šaukančioji entisten järvien niminä, sekä lv järvennimi Saukas ezers, mikäli Sauka sen rannalla on saanut nimensä järveltä eikä päinvastoin.
Junttilan 2015: 244-5 mukaan ba lähtömuoto on ollut *šeukā, josta → vksm *šävkä > kksm šawki. Se eroaa sl ’hauki’-s:n pohjalta rekonstruoitavasta ba muodosta *škeukā vain s mobilen osalta: ba *šeukā ⇐ kie *ḱeuH- ja ba *škeukā ⇐ kie *sḱeuH-. Jälkimmäistä on esittänyt Snoj SES s.v. ščuka, jonka mukaan sl s:n motivaatio on ollut ’muita kaloja sieppaileva t. nappaava kala’. Junttila 2016: 228–9 lisää, että lähtömuodon vartalolla on vastine itäbaltissa, mutta päätteellä slaavissa, ja samalla tapaa hajanainen edustus on sanojen kekäle ja kylki lähtömuodoilla.
Muut selitykset
1. Ariste 1971b: 257 pitää haukea ja eräitä muita kalannimiä substraattina kadonneesta muinaiskielestä.
2. Viitso 1982: 78 ehdottaa lainanlähteeksi em. ksl muotoa (Viitsolla sl *sťauka ~ *sḱauka < ksl *skeuka). Koivulehto 1990: 151 tarkentaa, että sl lähtömuotoon tulee olettaa šč- ja myös substituutio sl *ščeukā > vksm *šävkä on mahdollinen. Koivulehdon mukaan myös hirci on lainautunut ennen ksm š > h -muutosta ja slaavin ”ensimmäisen palatalisaation” jälkeen.
Liukkonen 1999: 40–2 huomauttaa, että kantaslaavia puhuttiin kaukana kantasuomesta. Kallio 2006: 163 ja 2012: 233 kuitenkin katsoo, että muutama kantaslaavin sana on voinut lainautua jo kaukokauppayhteyksissä ilman väestöjen naapuruutta, esimerkiksi roomalaisella rautakaudella Venäjän jokia pitkin käydyn kaupan mukana. Gliwa 2009: 193–7 kirjoittaa, etteivät peruselintarvikkeet kuten hauki ole olleet kaukokauppatavaraa.
Ims slaavilaiskontaktien alkaessa 6. vuosisadalla oli Liukkosen mukaan sl muotona jo diftongiton ščuka ja ksm š > h -muutos oli päättynyt. Kallion 2006: 161 mukaan *hauki, *rauta ja *rouhidak sekä Koivulehdon 2006: 191–2 mukaan jäytää ja Väinä voivat kuitenkin olla sl lainoja monoftongisoitumista edeltäneeltä kaudelta, sillä ven joennimi Луга ← sm Laukaa on lainautunut ennen yleisslaavilaista monoftongisoitumista, joka novgorodinslaavissa saattoi olla hyvinkin myöhäinen ilmiö.
Junttila 2015: 244̄–5 pitää ongelmana, että substituutio sl *ščaukā → vksm *šavki edellyttää lainautumista jo silloin, kun väljään vokaaliin päättyviä, pitkän ensitavun sisältäviä sanamuotoja lainattiin yleisesti e-vartaloina. Sekä ti > ci että š > h ‑muutosta edeltävän slaavilaisen lainakerrostuman olettaminen kahden mahdollisen etymologian perusteella ei ole luotettava deduktiivinen päätelmä. Useimmat muut tarjotut varhaiset sl lähtömuodot eivät olennaisesti eroa niille kantasuomen ba lainojen lähtökieleen rekonstruoitavista muodoista, kun kantaslaavikin ymmärretään ba kantakielen perilliseksi (Junttila 2016).
Päätelmät
Ba alkuperä edellyttää, että ksl *sḱe·wh|kāh ’hauki’ on johdos kie juuresta *sḱeuH- (’raapaista; juosta’ > ksl:ssa ’siepata’, Snoj SES s.v. ščuka) ja balttilaislainojen lähtökielessä on samanmerkityksinen johdos saatu verbistä, joka juontuu saman kie juuren s-alukkeettomasta variantista. Verbillä on vastineet sekä liettuassa (šauti ~ šiauti) että lätissä (šaut ~ saut), ja niitten merkitykset viittaavat nopeaan liikkeeseen, joka sopii ’hauen’ motivaatioksi. Lähtömuodoksi sopii sekä *šau|kē että *šeu|kā, mutta tarkkojen vastineitten puuttuminen tekee etymologian epävarmaksi. Jälkimmäisessä tapauksessa lainan tulisi edeltää kksm muutosta ä_ä > a_i (^hanhi), mikä lisää epävarmuutta.
Sl alkuperä edellyttää diftongiedustusta, joka nykykäsityksen (UsW) mukaan kuului kantaslaaviin ainakin vielä n. v. 600 tienoilla. Ongelmallisempi on edellytys, että ksl asua *sḱe·wh|kāh myöhempi muoto *ščaukā t. *ščeukā olisi lainautunut ennen kksm š > h -muutosta. Missään muussa tunnetussa slaavilaislainassa h ei vastaa lähtökielen šč-yhtymää eikä sen osia, soinnitonta sibilanttia tai affrikaattaa. Muoto *ščaukā olisi myös pitänyt omaksua ennen pitkäensitavuisten A-vartaloitten yleistymistä tai muoto *ščeukā ennen kksm muutosta ä_ä > a_i. Kummassakin tapauksessa lainan täytyisi olla vanhempi kuin useimmat (ellei kaikki) balttilaislainat, sillä jo arjalaislainoissa on A-vartaloita kuten *hukta, sm tarna ja varsa, ja balttilaislainoista vain sanaan *hanhi on mahdollista (muttei siihenkään välttämätöntä) rekonstruoida muutos ä_ä > a_i. Niinpä slaavilainen lainaoletus on vielä paljon epätodennäköisempi kuin balttilainen.
?? ← ba; tuntematonta yhteistä lähtöä?.