Etymologiadata:imsm:hanhi/KBL

*HANHI > sm ka hanhi, ve hanh, va anõ, vi hani, uk haah́, li Sal aani s.

A Anser-sukuun kuuluva vesilintu; B lumme; C pajunkissa

Merkitysten levikki

A	A	A	A	A	A	A	A	A	A	A	A
						A
	Ab	A	Abc	A	A	A
		a	Ab	A	A

vsm vvi A

> Ep hanes, hanis, Pe hanhii, hani, va anõh, ana, ano

Balttilaislainaetymologia

< kksm *šanši (? ~ *šansi)

← baP *žansis < kba *źansis > lt žąsìs (: -iẽs) 1 hanhi; 2 hanhen liha; 3 vaahtopää, murtuva aalto; 4 kuv. lahja; 5 naisen sukupuolielin; 6 kimppu t. kourallinen harjattua pellavaa; žem žantsis, lv zòss, mpr sansy hanhi

t. ← baP *žansiā < kba *źansia^h > lt murt. žąsė, lv murt. zòse id.

t. ← baP *žans < (edellisten kantasana, alkuperäinen ie konsonanttivartalo) kba *źans (⇒ *źansis, *źansia^h) > lt murt. mon. nom. žą̃ses, gen. žą̃sų

< kie *ǵ^hh₂ens > msk gás f, ru gås, sa Gans id.; ⇒ mia haṁsaḥ, haṁsī, kr χήν mf, lat ānser m id.; miir géis joutsen

Thomsen 1869: 83 ehdottaa lainaa aiemmasta ba konsonanttivartalosta, koska ims sana on E-vartaloinen (ei siis **hanhës t. **hanhëh). Nieminen 1945b: 527 taas kirjoittaa, että ba i-vartaloita lainoissa vastaavat yleensä ims E-vartalot, mutta 1956b: 200–1 1956c: 204 pitää lähtömuotona konsonanttivartaloa ensi tavun a:n (pro o) takia.

Donner 1884: 262 kiinnittää huomiota poikkeukselliseen äänne-edustukseen lt -s- ~ ims -h-. Setälä 1891a: 297–8 ehdottaa syyksi ksm assimilaatiota *š_s > š_š.

Thomsen 1869: 83 liittää samaan yhteyteen saa s:n čuonjá ~ čuonji ’hanhi’. Jacobsohn 1922: 167–8 ehdottaa, että kba ź (> lt ž) edustuu vanhimmissa lainoissa saa č:na. Wichmann 1914a: 15–17 kuitenkin erottaa saa s:n tästä yhteydestä sekä alku- että keskikonsonantiston perusteella ja esittää sille vastineet permistä: ko дзодзöг, udm ӟазег ’hanhi’. Koivulehto 1983d: 143 1983c: 115 esittää saa s:lle ja 2001a: 244 pe s:lle erilliset ieur lainaetymologiat.

Thomsen 1890: 247 pitää myös ers s:ia шенже ’sorsa’ lainana samasta ba lähteestä. Heikkilä 2014: 86 selittää kummatkin < kurL *šänšä ← ba *žans.

Muu selitys

Paasonen 1896: 8 rinnastaa = ers шенже, ko чöж, udm ӵöж ’sorsa’. Munkácsi 1903: 379 pitää näitä ers ja pe s:eja ir lainoina ja Toivonen 1928b: 114–15 yhdistää niihin eräitä saa, mns ja hnt sanoja. Pareren 2006a: 60–1 ja 2008: 132–3 taas erottaa balttilaisperäisen s:n *hanhi ers ja pe s:ien yhteydestä.

Päätelmät

Merkitykset BC lienevät myöhäistä metaforista laajentumaa.

SaaP čuonjá ~ čuonji ’hanhi’ ei jo Wichmannin mainitsemista syistä voi kuulua ims sanan yhteyteen. Pe muotoihin ko чöж, udm ӵöж ’sorsa’ on rekonstruoitava kur -č-, ims sanassa ja ers muodossa шенже taas edustuu -nš-.

Ims ja ers s:ien taustalle voi Heikkilän tavoin rekonstruoida kurL *šänšä-muodon, jos olettaa ba lainan voivan olla kksm muutosta ä_ä > a_i vanhempi. Ainoa ehdotettu paralleeli on *hauki < *šävkä. Muut ims ja md balttilaisperäiset sanat selittyvät paremmin tai vähintään yhtä hyvin erillisiksi kuin länsikantauraliin palautuviksi lainoiksi, mutta hanhen yhdistää ersän vastineeseen sama epäsäännöllinen edustus -nš- ← ba -ns- (säännöllinen -ns- edustuu sanassa ansa). Linnunnimessä tämä saattaa tosin selittyä myös rinnakkaisena sekundaarina onomatopoieettistumisena. Ims:ssa ei ole -nsE-, -lsE- t. -rsE-vartaloisia sanoja, kun taas -E-vartaloisia ovat myös linnunnimet tilhi ja närhi.

(? = ers шенже) ← ba.