Etymologiadata:imsm:harja
*harja
Vastineet:
mksm. *harja (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
harja (Agr; yl.): hevosen, sian, kukon, katon, vuoren, aallon, vaon ym. h.; ’(myös:) vaate-, pääharja; suka, harjas; kalan selkäevä; kukkura; ruovikko jne. / Mähne, Kamm; First; (Berg)rücken; Bürste; Borste’, johd. harjas (esim. sian), harjuri, harju ’harjasten kerääjä, ostaja’, harjus(tin) ’karhunnahka länkien yläpäässä ja turkinkauluksessa; länkien yläpäitä yhdistävä hihna’, harjaiset, harjakaiset, harjakkaat l. harjalliset ’kaupanteon (etenk. hevoskaupan) päättäjäisiksi t. rakennuksen harjaorren nostajaisiksi tarjottu kestitys’; harjanne; harjata, harje ’harjaan tarttunut pellava t. rohdin’; harju (ks. tätä); harjus ’harri’ (ks. tätä)
~ ink harja, harjas, harjata | ka harja, harjas, harjata, harja(v)us ’harjaus, harjaaminen’; harjak(k)aiset, harjakat, harjalliset, harjukat; harjulaine ’laukkukauppias’, harjus ’reikälauta, jonka avulla harjoja tehdään ja jossa ne kuivataan’, harjustin | ly haŕd́ (mon. -ad) ’harja’, hard́ata ’harjata’, hard́ukad ’harjakaiset’ | ve haŕj (g. -an) ’harja’, harjakod ’harjakaiset’, harjata ’harjata’ | va arja, (Kukk) harja ’harja, suka’, arjaz ’harjas’, (Kukk) harjata | vi hari (g. harja) ’suka, harja (myös kukon, katon, mäen, vaon); häkilä’, harjas ’harjas; harja; selkäevä’, harjus: rangide harjused ’länkien yläpäät’, harjusti ’laivan mastotouvi’, rangide h. ’länkihihna’, harjata ’harjata; valmistaa (olki)katon harja’, (tähän kai myös:) harida ’sivistää, viljellä, muokata; (Wied myös) harjata, kammata, häkilöidä, loukuttaa pellavia’ | li ɔ̄ŕa, āŕa ’harja (myös katon); häkilä; hiekkasärkkä (meressä)’, ɔ̄ŕikš, āŕiks ’harjas; karvainen syylä’
~ ink harja, harjas, harjata | ka harja, harjas, harjata, harja(v)us ’harjaus, harjaaminen’; harjak(k)aiset, harjakat, harjalliset, harjukat; harjulaine ’laukkukauppias’, harjus ’reikälauta, jonka avulla harjoja tehdään ja jossa ne kuivataan’, harjustin | ly haŕd́ (mon. -ad) ’harja’, hard́ata ’harjata’, hard́ukad ’harjakaiset’ | ve haŕj (g. -an) ’harja’, harjakod ’harjakaiset’, harjata ’harjata’ | va arja, (Kukk) harja ’harja, suka’, arjaz ’harjas’, (Kukk) harjata | vi hari (g. harja) ’suka, harja (myös kukon, katon, mäen, vaon); häkilä’, harjas ’harjas; harja; selkäevä’, harjus: rangide harjused ’länkien yläpäät’, harjusti ’laivan mastotouvi’, rangide h. ’länkihihna’, harjata ’harjata; valmistaa (olki)katon harja’, (tähän kai myös:) harida ’sivistää, viljellä, muokata; (Wied myös) harjata, kammata, häkilöidä, loukuttaa pellavia’ | li ɔ̄ŕa, āŕa ’harja (myös katon); häkilä; hiekkasärkkä (meressä)’, ɔ̄ŕikš, āŕiks ’harjas; karvainen syylä’
< baltt, vrt. liett šerỹs ’sian harjas’, latv sars, saris, mon. sari ’sian harjakset, hevosen jouhet, (hevosen) harja; karva’. — Sm > lpN harˈje (Lu In) ’katon harja, hevosen harja, pitkä ja kapea harjanne’; ka harjakat, harjukat > ven murt. gaŕjaki, harjáki, gáŕjuki ’harjakaiset’.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 111 (sm harjata ~ vi)
- Ahlqvist 1856 WotGr 122 (sm harja ~ va vi)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 83 (+ ve)
- Thomsen 1869 GSI 80 (+ li; < baltt)
- Qvigstad 1881 Beiträge 81 (sm > lp)
- Thomsen 1890 BFB 222 (+ ka)
- Kalima 1915 OLR 91–92 (ka harjakka, mon. harjakat jne. > ven murt.)
- Kalima 1936 BL 97
- Nieminen Vir 1944 249 (ksm *šarja palautuu baltt mon.-muotoon *šarjai ’harjakset, hevosenjouhet’)
- SKES 1955 58 (+ ly)
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Thomsen 1869: 80 | ← ba vrt. lt šerỹs ’sian harjas’, lv saris sars ’sian harjakset, hevosen jouhet; karva’ | |||||
| Thomsen 1890: 88 116 146–7 | + | + | Tarkennus: = ?ma шар ’(hevosen) jouhi’ ← ba *šarja-; saa ← sm | Ims vokaaliedustuksen perusteella lv -a- näyttää olevan alkuperäisempi kuin lt -e-; lt ia-vartalo edustuu kuten sanoissa kataja, tyhjä ja vi vähi : vähja; karjatalous- ja laidunsanastosta balttilaislainoja ovat myös apila, halli, heinä, härkä, juhta, jäärä, karva, kulo, laukki, luhta, muli, oinas, paimen, rieska, torvi, vihvilä, villa, vuohi ja ätelä; lähtömuodon vastine ehkä msk hár 'hius, karva' | ||
| SEGV 1994: s.v. arja | + | Tarkennus: vrt. myös ven шерсть 'karva, karvapeite' | Lähtömuoto ⇐ kie *ḱer(s)- 'harja, pystyt karvat', vrt. myös msk herstr 'villi; vihainen, katkera', ??mia *śala s:ssa kapúcchalam 'perskarva' | |||
| Koivulehto 2008 FS Kortlandt: 309 | + | Puolesta | Harja ja karva ovat balttilaisperäistä ruumiinosasanastoa kuten hammas, kaula ja reisi |
Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli