Etymologiadata:imsm:harja

Sanatista

*harja

Vastineet:

mksm. *harja (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

harja (Agr; yl.): hevosen, sian, kukon, katon, vuoren, aallon, vaon ym. h.; ’(myös:) vaate-, pääharja; suka, harjas; kalan selkäevä; kukkura; ruovikko jne. / Mähne, Kamm; First; (Berg)rücken; Bürste; Borste’, johd. harjas (esim. sian), harjuri, harjuharjasten kerääjä, ostaja’, harjus(tin)karhunnahka länkien yläpäässä ja turkinkauluksessa; länkien yläpäitä yhdistävä hihna’, harjaiset, harjakaiset, harjakkaat l. harjallisetkaupanteon (etenk. hevoskaupan) päättäjäisiksi t. rakennuksen harjaorren nostajaisiksi tarjottu kestitys’; harjanne; harjata, harjeharjaan tarttunut pellava t. rohdin’; harju (ks. tätä); harjusharri’ (ks. tätä)
~ ink harja, harjas, harjata | ka harja, harjas, harjata, harja(v)usharjaus, harjaaminen’; harjak(k)aiset, harjakat, harjalliset, harjukat; harjulainelaukkukauppias’, harjusreikälauta, jonka avulla harjoja tehdään ja jossa ne kuivataan’, harjustin | ly haŕd́ (mon. -ad) ’harja’, hard́ataharjata’, hard́ukadharjakaiset’ | ve haŕj (g. -an) ’harja’, harjakodharjakaiset’, harjataharjata’ | va arja, (Kukk) harjaharja, suka’, arjazharjas’, (Kukk) harjata | vi hari (g. harja) ’suka, harja (myös kukon, katon, mäen, vaon); häkilä’, harjasharjas; harja; selkäevä’, harjus: rangide harjusedlänkien yläpäät’, harjustilaivan mastotouvi’, rangide h.länkihihna’, harjataharjata; valmistaa (olki)katon harja’, (tähän kai myös:) haridasivistää, viljellä, muokata; (Wied myös) harjata, kammata, häkilöidä, loukuttaa pellavia’ | li ɔ̄ŕa, āŕaharja (myös katon); häkilä; hiekkasärkkä (meressä)’, ɔ̄ŕikš, āŕiksharjas; karvainen syylä
< baltt, vrt. liett šerỹssian harjas’, latv sars, saris, mon. sarisian harjakset, hevosen jouhet, (hevosen) harja; karva’. — Sm > lpN harˈje (Lu In) ’katon harja, hevosen harja, pitkä ja kapea harjanne’; ka harjakat, harjukat > ven murt. gaŕjaki, harjáki, gáŕjukiharjakaiset’.
Lähdekirjallisuus:
  • Ganander 1786 NFL 1 111 (sm harjata ~ vi)
  • Ahlqvist 1856 WotGr 122 (sm harja ~ va vi)
  • Ahlqvist 1859 Anteckn 83 (+ ve)
  • Thomsen 1869 GSI 80 (+ li; < baltt)
  • Qvigstad 1881 Beiträge 81 (sm > lp)
  • Thomsen 1890 BFB 222 (+ ka)
  • Kalima 1915 OLR 91–92 (ka harjakka, mon. harjakat jne. > ven murt.)
  • Kalima 1936 BL 97
  • Nieminen Vir 1944 249 (ksm *šarja palautuu baltt mon.-muotoon *šarjai ’harjakset, hevosenjouhet’)
  • SKES 1955 58 (+ ly)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Balttilaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Thomsen 1869: 80 ← ba vrt. lt šerỹs ’sian harjas’, lv saris sars ’sian harjakset, hevosen jouhet; karva’
Thomsen 1890: 88 116 146–7 + + Tarkennus: = ?ma шар ’(hevosen) jouhi’ ← ba *šarja-; saa ← sm Ims vokaaliedustuksen perusteella lv -a- näyttää olevan alkuperäisempi kuin lt -e-; lt ia-vartalo edustuu kuten sanoissa kataja, tyhjä ja vi vähi : vähja; karjatalous- ja laidunsanastosta balttilaislainoja ovat myös apila, halli, heinä, härkä, juhta, jäärä, karva, kulo, laukki, luhta, muli, oinas, paimen, rieska, torvi, vihvilä, villa, vuohi ja ätelä; lähtömuodon vastine ehkä msk hár 'hius, karva'
SEGV 1994: s.v. arja + Tarkennus: vrt. myös ven шерсть 'karva, karvapeite' Lähtömuoto ⇐ kie *ḱer(s)- 'harja, pystyt karvat', vrt. myös msk herstr 'villi; vihainen, katkera', ??mia *śala s:ssa kapúcchalam 'perskarva'
Koivulehto 2008 FS Kortlandt: 309 + Puolesta Harja ja karva ovat balttilaisperäistä ruumiinosasanastoa kuten hammas, kaula ja reisi

Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli


EVE:n sana-artikkeli

EVE:harja

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:harja