EVE:harja
harja
Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio
Kantasuomen *harja
- suomen harja
- karjalan harja
- vepsän harj
- vatjan arja
- viron hari
- eteläviron hari
- liivin ǭŗa
Levikki ja merkitykset
Sana on yleisitämerensuomalainen ja sillä on kolme yleistä merkitystä: harja ensinnäkin on hevosen tai sian niskakarvoitus taikka sen metaforana kanalinnun päälaen poimu tai ahvenen korkea selkäevä. Tämä merkitys kuitenkin puuttuu liivistä, viron saarten murteista ja yleisvirosta. Toiseksi harja on harjaksista valmistettu sukamainen väline, jolla harjataan. Tämä on yleisitämerensuomalainen merkitys. Kolmanneksi harjaksi kutsutaan pitkänmuotoista kohoumaa esimerkiksi maastossa (mäen harja), tai rakennuksessa (katon harja). Tätä merkitystä ei tavata lyydissä eikä vepsässä. Suppeampilevikkisiä ja selvästi myöhempiä, metaforan kautta syntyneitä merkityksiä ovat 'kaislikko, ruovikko; sukamainen kukinto' suomen murteissa sekä 'talven kylmin jakso' viron ja eteläviron murteissa.
Alkuperä
Harja on laina balttilaisesta sanasta, jota äänteellisesti tarkimmin vastaa lättiläinen murresana saris, monikossa saŗi 'harjakset, jouhet; hevosen harja; karvat'. Latvian kirjakielessä sitä vastaa sars, monikossa sari. Nämä sanat juontuvat kantaindoeurooppalaisesta juuresta, jonka toista vokaaliastetta (apofonia-astetta) jatkaa verbi serties 'pudottaa karvansa'. Liettuassa tämän verbin vastine on šertis ja sen ilmeisestä vaikutuksesta myös 'harja'-sanassa šerys on e-vokaali. Saman juuren johdoksia ovat myös mm. puolan sierść ja sloveenin srst 'karva', mahdollisesti myös germaaninen sanue, johon kuuluvat ruotsin hår, saksan Haar ja englannin hair 'karva, hius'.