Etymologiadata:imsm:harja/KBL
*HARJA > sm ka harja, ve harj, va arja, vi uk hari: -ja-, li åŗa s.
A hevosen t sian pitkä niskakarvoitus, kanalinnun päälaen poimu, ahvenen selkäevä; (niska)hiukset; B harjaksista valmistettu sukamainen työväline; C rakennuksen, esineen t maaston pitkänmuotoinen kohoama; D kaislikko, ruovikko t sukamainen kukinto; E talven kylmin jakso
| ABCD | ABCd | ABCd | ABCd | ABC | ABCd | ABCd | ABD | ABc | ABC | AB | AB |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| AbC | |||||||||||
| BC | ABC | ABCe | ABC | ABCe | AbC | ||||||
| BC | ABC | ABC | ABCe | ||||||||
vsm ABCD; vvi BC
Balttilaislainaetymologia
< kksm *šarja
← baP mon. *šarjai ~ *šarjā < kba (SEJL) *śarja(s) t. (EDBIL) *śarhja(s) > lv murt. saris, mon. saŗi 1 sian harjakset, hevosen jouhet; hevosen harja; karvat; 2 syyhy t. näppylät lapsella; 3 säteily
~ kba *śar(h)a- > lv sars, mon. sari id.
(SEJL) ~ kba *śarṣ- > misl въ(с)|сорошити kohottaa (hiuskarvat) pystyyn
(joko kie o-asteena tai ba er > ar -kehityksen kautta)
⇐ kie (SEJL) *ḱer(s)- t. (EDBIL) *ḱerH-, jonka eri apofonia-asteista myös
⇒ lt šerỹs 1 sian t. villisian karkea karva, harjas; jouhi; 2 karhea, karkea karva t. hius; ihokarva; 3 kärki, huippu; 4 nahan t. karvan väri; 5 eläimen turpa- t. viiksikarva; 6 evän piikki; 7 pikilanka; 8 jouhilanka; 9 pienet karvat kasvissa; 10 arvio; 11 katonharja; 12 pellavakupo, -keko
⇒ lt šérti(s): šẽria(si): šė́rė(si) refl. 1 (karvat) pudota; 2 pudottaa karvansa t. karvaa; 3 haalistua, muuttaa väriään; tr. 4 tartuttaa väriään, värjätä; lv sẽrtiês: seŗas: sẽrâs pudottaa karvansa t. karvaa
⇒ srb-ksl сьрсть, pl sierść, sln sȓst ym. sl karva
? ⇒ kge *hēra n > msk hár, ru hår, sa Haar, eng hair ym. ge hius (SEJL, AlEW; toisin VA, EDPG)
Etymologian on esittänyt jo Thomsen 1869: 80. Thomsenin 1890: 88 mukaan lv -a- on alkuperäisempi kuin lt -e-, mutta ims vokaaliedustus on tämän oletuksen ainoa peruste.
Päätelmät
Vanhin merkitys on primitiivinen A, josta erikseen > B, > C (> E) ja > D. Koska lt ja lv s:t merkitsevät yksikössä lähinnä ’karvaa’, lainan lähtömuodoksi sopii paremmin monikko, joko m *šarjai t. n *šarjā. Sanueen ba-sl levikki osoittaa sen lainautumisen kannalta riittävän vanhaksi, vaikka siltä puuttuvat varmat vastineet muualla ie kielikunnassa.
← ba.