Etymologiadata:imsm:harja/th

Sanatista
Balttilaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Thomsen 1869: 80 ← ba vrt. lt šerỹs ’sian harjas’, lv saris sars ’sian harjakset, hevosen jouhet; karva’
Thomsen 1890: 88 116 146–7 + + Tarkennus: = ?ma шар ’(hevosen) jouhi’ ← ba *šarja-; saa ← sm Ims vokaaliedustuksen perusteella lv -a- näyttää olevan alkuperäisempi kuin lt -e-; lt ia-vartalo edustuu kuten sanoissa kataja, tyhjä ja vi vähi : vähja; karjatalous- ja laidunsanastosta balttilaislainoja ovat myös apila, halli, heinä, härkä, juhta, jäärä, karva, kulo, laukki, luhta, muli, oinas, paimen, rieska, torvi, vihvilä, villa, vuohi ja ätelä; lähtömuodon vastine ehkä msk hár 'hius, karva'
SEGV 1994: s.v. arja + Tarkennus: vrt. myös ven шерсть 'karva, karvapeite' Lähtömuoto ⇐ kie *ḱer(s)- 'harja, pystyt karvat', vrt. myös msk herstr 'villi; vihainen, katkera', ??mia *śala s:ssa kapúcchalam 'perskarva'
Koivulehto 2008 FS Kortlandt: 309 + Puolesta Harja ja karva ovat balttilaisperäistä ruumiinosasanastoa kuten hammas, kaula ja reisi

Kantasuomen balttilaislainat -teoksen koeversion artikkeli