Etymologiadata:imsm:hüllü-

*hüllü-

Vastineet:

• Suomi: hyllyä
• Karjala: hyllyö
• Vepsä:
• Vatja:
• Pohjoisviro: üllima
• Eteläviro: hüllümä?
• Liivi:

mksm. *hüllü- (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

hyllyä (Jusl 1745; laajalti murt.), paik. hylliä, hyllytä ’hetkua, notkua, kuohua / wanken, schwanken, schäumen’, hylly (Jusl; et. VarsSm, hajat. muualta), hylli, hylleikkö ’hetkuva suo- t. lähdepaikka’, hyllerö ’lihava ihminen’
~ ink hüllütä ’hyllyä, pursuta’ | ka hyllyö ’hyllyä, keinua’, hyllerö ’lihava ihminen’ | vi murt. üllida, hüllüdä ’hyllyä, notkua’.

Deskr. sanoja, vrt. lyllyä. — Sm hylly (ESavo KarjKann) ’marjapöperö, survotuista marjoista valmistettu ruoka, joka saostetaan leivän murenilla t. ruisjauhoilla; perunasose jne.’ ehkä kontam. hillo ’marjasose’ (ks. hilla) + hylly(ä).

Lähdekirjallisuus:

• EEW 1982–83 470 (sm ~ vi)

[hyllyä Álgu-tietokannassa]

EVE:n sana-artikkeli

EVE:hyllyä

Keskustelu

Vastine saamessa

Tällä sanalla näyttäisi olevan saamessa vastine, jota ei kai ole aiemmin huomattu: vrt. eteläsaam. salnjedh ~ salhnjedh 'hyllyä, notkua (esim. suo t. lattia jalkojen alla)', salhnje-jiegkie 'hyllyvä, notkuva suo'. Nämä voitaisiin palauttaa kantasaamen asuun *se̮lńe̮-. Ainoa ongelma on kai se, että saamessa on laajempilevikkin variantti jossa onkin ensi tavussa *i-vokaali (sekä nasaali *n eikä *ń): eteläsaam. sïlnedh 'hyllyä, notkua', luulajansaam. sillnat 'hyllyä, notkua; keikuttaa; ravistaa sekaisin', inarinsaam. silnâđ 'ravistaa t. polkea sekaisin' (< kantasaam. *silne̮-). Lisäksi pohjoissaamessa on tähän liittyvä vartalovokaaliltaan poikkeava verbi, jossa on vaihtelua ensi tavun *e̮:n ja *i:n välillä: saldnit ~ sildnit 'ravistaa sekaisin' (< *se̮lnē- ~ *silnē-). Jos vokaali *e̮ tulkitaan alkuperäiseksi ja *i sekundaariksi epäsäännölliseksi kehitykseksi, niin silloin yhdistys ims. *hüllü-vartaloon on mahdollinen: yhteinen kantamuoto olisi *šülni-. --Ante Aikio (keskustelu) 3. joulukuuta 2022 kello 22.22 (EET)

Saamessahan tunnetusti esiintyy lainoissa itämerensuomesta substituutiota *si-, *sü- → *ši-, *še̮-. Olisiko tässä vastaava tapaus mutta nasaaleilla? eli perintövastineita olisivat nuo *-ln-muodot, kun taas varhainen ims. *šüln-ü- → *se̮lńe̮-. --J. Pystynen (lähetä viesti) 9. joulukuuta 2022 kello 18.56 (EET)

Vokaalisto ja muita yhteyksiä

Sanueen vokaalisto *ü-ü laittaa epäilemään, onko tämä vanhoja "ü-umlaut"-tapauksia aiemmasta asusta *šellü- tai, Anten huomioiden mukaan siis, *šeln-ü- (= tyyppiä *lülü, *süntü-). Suomen murteista löytyykin hellua 'hyllyä, huojua', joka voisi olla vanha takavokaalinen rinnakkaisjohdos < *šeln-u-. Rinnastus saameen välttämättä tästä ei kärsi, jos kantasana silti olisi vanha *ə-vartalo, *šelnə-.

On myös sm. hillua, joka periaatteessa voisi viitata myöhäisempään mutta samantapaiseen kehitykseen y-y < *i-ü; mutta tämä voisi olla myös uudismuodoste kuten esim. hyllyä × killua. Sana on nykyään yleiskielinen, mutta SMS:n attestaatio on yllättävän suppeaa, lähinnä Pohjois-Savosta. Tässä tapauksessahan myös odottaisi itäsuomessa–karjalassa löytyvän asua ˣhillyä.

Etäisempiä yhteyksiä tuntuu olevan mm. sanueisiin helistä, heltta, heilua, mutta nämä nyt ihan ensin vaatisivat jonkinlaista lisäsegmentaatiota *šel-n-, joka toistaiseksi näyttää hankalalta oletukselta (esim. vaalean -ne-johdos on silti vokaalivartaloinen vaalene-, eikä mikään **wal-nə- > **valle-). --J. Pystynen (lähetä viesti) 9. joulukuuta 2022 kello 19.36 (EET)