Etymologiadata:imsm:appi
*appi
Vastineet:
mksm. *appi < kksm. *appi < vksm. *ëppǝ̑ (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
~ ka appi, appe ’appi, morsiamen t. vaimon isä’, app(i)ela ’appela’ | ly ap, appi ’appi, vaimon isä’ | ve ap (g. apin) id.
- Rudbeck 1717 Spec 80 (sm ~ unk)
- Lindahl & Öhrling 1780 LL 558 (+ lp)
- Castrén 1849 Ostj 101 (+ ostj)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 80 (+ ve)
- Fábián 1861 MNyszet 6 122–23 (+ vog)
- Budenz 1869 NyK 7 28–29 (+ tšer)
- Mägiste 1928 Demin 83 (+ ka)
- Nirvi 1952 Suomi 106:1 161–65 (+ ly)
- SKES 1955 22
- FUV 1955 72
- Vértes 1966 MNy 62 309–17 (+ unk apa ’isä’)
- MSzFE 1967 89–90
- TESz 1 1967 161–62
- TESz 2 1970 226
- MSzFE 1971 320–21
- Janhunen 1981 SUSA 77:9 18 (+ sam)
- UEW 1988 14
SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Rudbeck 1717: 80 | = unk ipa 'appi' | |||||
| Castrén 1849: 101 | = saa[I] vuoppâ, unk, haI op, up, E üp 'appi' | |||||
| Fábián 1861 MNysz: 122–3 | + | = saa unk, mns[I] up 'appi' | ||||
| Budenz 1869 NyK: 28–9 | + | = saa, maM овы 'appi', unk mns ha | ||||
| TESz 1970: s.v. ipa | + | Tarkennus: = saa ma ?unk mns ha < ksgr *appe | ||||
| Sammallahti 1988 kok: 536 | = saa ?ma < ksm–pe *ëppi = unk mns ha (< kugr *i̮ppĭ) < ksgr *i̮ppi = ksam *-əpə < kur *ëppə | |||||
| EWTsch 2013: s.v. owə̑ | Tarkennus: = saa, ma (< kma *owз), unk (myös apa 'isä'), mns ha < ksgr *appe | |||||
| Živlov 2014 ВЯР: 134 | Tarkennus: = saaP vuohppa (< ksaa *vuoppe̮), maLu owŏ, M (< kma *owǝ), unk ipa, haI op (< kha *ɔ̄p) < kur *ëppə | |||||
| Aikio 2015 SUSA: 57 | Tarkennus: = saa ma unk ipa, mnsI up, (< kmns *up), haI op (< kha *ɔ̄p) < kur *ëppə | |||||
| UED 2020: s.v. e̮ppi | x | = saaE voehpe, U vuah'pa, L P vuohppa, I vuoppâ, Ko vuõp'p, Ki вӯххп, T vī̮h̄p (< ksaa *vuoppe̮), ?ma (< kma *owǝ), unk ip[a] (apa 'isä' ei tähän), mnsE apā, I up, (< kmns *upǝ ~ ? *apā / *āpā), haI op (< kha *ɔ̄p), nenT [ŋin]ǝbǝ, enT [in]obo 'appi', ngan [ŋin]ǝbǝ 'anoppi; appi', kam [ǝm]bi, [ǝm]bü, mat [in]ihV 'appi' (< ksam *[i̮n]ǝ̑pǝ̑) < kur *ëppə | [paralleeleja ma epäsäännöllisistä äänne-edustuksista;] unk -a possessiivisuffiksi [unk, mns ja ha vokaaliedustuksista] |
EVE:n sana-artikkeli
Keskustelu
Mansin vastine (?)
Siirretty keskustelu sivulta Etymologiadata talk:imsm:appi/th:
Olin aikeissa tehdä yleistajuisen sivun sanalle appi (osana laajempaa ajatusta tehdä selville uralilaisille perintösanoille yleistajuiset sivut nopealla aikataululla), mutta huomasin, että tämän uralilaisen sanan mansin vastineesta esiintyy eriäviä näkemyksiä. Aloitin keskustelun täällä th-puolella, koska tämä koskee tutkimushistoriaa pitkälti, ja näiden pohjalta saa th-sivunkin kasaan pian.
UEW:ssa ja SSA:ssa on toki mukana mansin So up jne. 'appi', samoin sana on vielä Aikion 2015 SUSA-jutussa, mutta Zhivlovin 2014 vokaalihistoriajutussa sanaa ei listata. Obinugrilaista anoppi-sanaa ei esiinny myöskään Zhivlovin väitöskirjassa (2006), ja Hontilla (1982) sana on mukana lopussa olevassa listassa, jossa esiintyvät sanat, joita ei voi rekonstruoida kantaobinugriin.
Pikavilkaisulla näyttäisi, että mansin vokaali ei ole tyypillinen kur taka-ï:n jatkaja, joten epäily sen kuulumisesta tähän on aiheellista, ja sen voinee tässä vaiheessa jättää yleistajuisesta artikkelista pois. Onko tähän lisähuomioita kellään?
Sivuhuomiona mainitsen, että olen usein ihmetellyt Hontin tapaa listata useitakin uralilaisena tai ugrilaisena pidettyjä sanoja tähän kirjansa lopun sekakategoriaan. Nehän eivät kaikki tietenkään ole nykytiedon valossa kantaugriin tai kantauraliin palautuvia, mutta jos samalla uskoo esimerkiksi MSzFE:n (ja Hontin kirjan aikaan tekeillä olleen) UEW:n juttuihin, joissa ne luetaan vanhoiksi perintösanoiksi, eikös olisi metodologisesti oikein olettaa, että juuri näissä sanoissa esiintyvät ne "oikeat" vokaalivastaavuudet, ja joissain hämärää alkuperää olevissa hantiin ja mansiin rajoittuvissa sanoissa voi sitten esiintyä ihan mitä vaan vastaavuuksia, kun ne voivat olla myöhempiä rinnakkaislainoja ym. --Sholopainen (keskustelu) 23. toukokuuta 2020 kello 18.41 (EEST)
- Yleistajuisissa artikkeleissa ei kai yleensäkään ole tarvetta jokaista vastinetta mainita, joten epävarmat tapaukset voi minusta hyvin jättää pois; uteliaammat löytävät ne kyllä tietokantaan seikkailemalla.
- Hontin jämätapauksista: monessa tapauksessa näissä näyttää olevan vikana ei niinkään äännesuhteet vaan jommankumman kielen kapea levikki, jonka perusteella voisi epäillä kielikunnan sisäistä lainasanaa, yleisimmin hantista mansiin tai joskus päinvastoin. Etenkin pohjoismansissa on joka tapauksessa runsaasti lainasanoja hantista, mikä siis osaltaan vaikeuttaa oikeiden vokaalivastaavuuksien löytämistä. Ilmiön laajuudesta saa osviittaa vertaamalla siihen, miten pitkälti jopa komilaislainat löytyvät nekin molemmista kielistä, ilmeisesti siis osittain yhdestä obinugrilaishaarasta toiseen lainattuina. --J. Pystynen (lähetä viesti) 7. kesäkuuta 2021 kello 23.34 (EEST)
- Jaa, mansin ja hantin edustustahan kommentoi Aikio 2015 LU (StUE IV), joka esittää *e̮:n ehdollista kehitystä *pp:n edellä. Näyttää ihan mahdolliselta ja näkemykseen jo yhtyy myös Zhivlov 2023 Routledgen käsikirjassa, eli kaipa nämä voi katsoa säännöllisiksikin. --J. Pystynen (lähetä viesti) 16. tammikuuta 2024 kello 15.09 (EET)