Etymologiadata:imsm:ankërijas

From Sanat

*ankërijas

Vastineet:

mksm. *ankërijas (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

Etymologiadata:imsm:ankërijas/ssa

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Balttilaisperäinen
Thomsen 1869: 80 + ← ba vrt. lt ungurỹs id.
Donner 1884 TIZ: 262 + Tarkennus: vrt. myös pr. angurgis id. Sm -ias edustaa alkuperäisempää asua kuin lt -ys < *-jas
Thomsen 1890: 88, 158 + + Tarkennus: ← ba *anguria-s Ba -u- > ims -e- myös lainoissa nukero ja perkele; lt u- on myöhäisempää lähtöä kuin pr a-
Veske 1890: 205 + Tarkennus: vrt. myös mksl ѫгрь, ven угорь id.
Wiklund 1916 MO: 168 + Puolesta Jokikalat lohi ja ankerias elävät Itämeren mutteivät Mustanmeren ja Kaspianmeren valuma-alueilla
Vasmer 1958 REW: s.v. угорь + Puolesta
Plötz 2013 IJDLLR: 146, 153 + Tarkennus Myös murt. änkeris voi päätteen osalta palautua suoraan ba muotoon, jos myös vs takis 'takiainen' palautuu
Hyllested 2014: 164 + Puolesta Lähtökielen -u- > ims -e- myös ge lainassa aika < *ajeka ← ge *ajuka-
2015 ALEW: s.v. ungurys x x Puolesta Kba a- > kbaI u- myös sanoissa lt ùpė ~ upė̃, lv upe 'joki', vrt. pr ape id.; kuurilaiset ja preussilaiset paikannimet osoittavat a-llisen muodon aiemmaksi; -e- lt murremuodoissa ungerỹs ~ uñgeris id. voi olla ims vaikutusta; sl -o-lliset [< ksl -a-] vastineet voivat johtua ksl *-arji-eläinlajinnimipäätteen vaikutuksesta
Junttila 2015 UH: 19 + Puolesta Keskikantasuomessa ei sisätavussa ollut -U-ta
Pystynen 2018: 72 x Tarkennus: ksm *-ja- Sanansisäinen t. vartalonloppuinen i ei yleensä esiinny itämerensuomen vanhassa perintösanastossa t. vanhimmissa lainakerrostumissa; konsonantinjälkeinen puolivokaali on useissa asemissa myöhemmin vokaalistunut, esim. haasia < *haasja, hartia < *hartja, kavio < *kapja

Hylätty etymologia: omap deskr ~ vingerdama, ks. Junttila 2015 Ba 158, 160, 169

Keskustelu

Vatjassa varmaan pitäisi olla -g-? http://www.eki.ee/dict/vadja/index.cgi?Q=a%C5%8Bg%C3%B5ria%E1%B4%A2&F=M&C06=fi --Sjunttila (keskustelu) 12. syyskuuta 2020 kello 14.27 (EEST)

Pitäisikö keskikantasuomeen rekonstruoida *ankërjas, vrt. Pystynen 2018: 72: "yhtymän -ia- taustalle voidaan paremmin rekonstruoida vielä puolivokaalillinen yhtymä: mksm. *-ja-. Konsonantinjälkeinen puolivokaali on useissa asemissa myöhemmin vokaalistunut, kuten esim. sanoissa haasia < *haasja, hartia < *hartja, kavio < *kapja (Setälä 1899: 430)".? Entä myöhäiskantasuomeen – voisiko j:n vokaalistumista pitää vasta myöhäiskantasuomen jälkeisenä? ––Sjunttila (keskustelu) 4. helmikuuta 2021 kello 21.08 (EET)

Nyt huomaan Juhon aloittaneen saman keskustelun tutkimushistoriasivulla. Tulin juuri itsekin ajatelleeksi, että astevaihtelun fonologistuessa sanan toisen tavun on täytynyt olla umpitavu, joten enää myöhäiskantasuomessa ei muoto liene voinut olla *ankerjas.--Sjunttila (keskustelu) 4. helmikuuta 2021 kello 21.22 (EET)
Tarkoititko ehkä "ei voinut olla *ankërijas"?
Umpitavuisuuteen tosiaan viittaa paitsi enimpien muiden kielten todistus myös juuri heikkoasteinen ng. Heikkoasteisia asuja angeria(s) tai angerjas löytyy vielä suomenkin murteista. SMS ei näitä erittele, mutta esimerkeissä tätä löytyy aika laajalla alueella: artikkelissa ankerias Askola, Kymi, Seiskari, Hirvensalmi, Kuopio, Luhanka, ja artikkelissa ankeria Jäppilä, Jyväskylä, Saloinen, Muhos.
Lähinnä suomessa edustuva *j:n vokaalistuminen juuri on mksm. jälkeinen, vielä pohjoiskantasuomeakin selvästi nuorempi esim. kavio-sanan vastineiden nojalla (lounaismurteiden länsiryhmässä + Länsi-Uudellamaalla kavja ~ kavjo, Kannaksella ja Inkerissä kapja ~ kapjo). Liittynee myös suppeampaan, lähinnä satakuntalais-pohjalaiseen kehitykseen sv > su (kasuaa, rasua). --J. Pystynen (lähetä viesti) 2. kesäkuuta 2021 kello 05.17 (EEST)