Etymologiadata:imsm:ankërijas/th

From Sanat
Balttilaisperäinen
Thomsen 1869: 80 + ← ba vrt. lt ungurỹs id.
Donner 1884 TIZ: 262 + Tarkennus: vrt. myös pr. angurgis id. Sm -ias edustaa alkuperäisempää asua kuin lt -ys < *-jas
Thomsen 1890: 88, 158 + + Tarkennus: ← ba *anguria-s Ba -u- > ims -e- myös lainoissa nukero ja perkele; lt u- on myöhäisempää lähtöä kuin pr a-
Veske 1890: 205 + Tarkennus: vrt. myös mksl ѫгрь, ven угорь id.
Wiklund 1916 MO: 168 + Puolesta Jokikalat lohi ja ankerias elävät Itämeren mutteivät Mustanmeren ja Kaspianmeren valuma-alueilla
Vasmer 1958 REW: s.v. угорь + Puolesta
Plötz 2013 IJDLLR: 146, 153 + Tarkennus Myös murt. änkeris voi päätteen osalta palautua suoraan ba muotoon, jos myös vs takis 'takiainen' palautuu
Hyllested 2014: 164 + Puolesta Lähtökielen -u- > ims -e- myös ge lainassa aika < *ajeka ← ge *ajuka-
2015 ALEW: s.v. ungurys x x Puolesta Kba a- > kbaI u- myös sanoissa lt ùpė ~ upė̃, lv upe 'joki', vrt. pr ape id.; kuurilaiset ja preussilaiset paikannimet osoittavat a-llisen muodon aiemmaksi; -e- lt murremuodoissa ungerỹs ~ uñgeris id. voi olla ims vaikutusta; sl -o-lliset [< ksl -a-] vastineet voivat johtua ksl *-arji-eläinlajinnimipäätteen vaikutuksesta
Junttila 2015 UH: 19 + Puolesta Keskikantasuomessa ei sisätavussa ollut -U-ta
Pystynen 2018: 72 x Tarkennus: ksm *-ja- Sanansisäinen t. vartalonloppuinen i ei yleensä esiinny itämerensuomen vanhassa perintösanastossa t. vanhimmissa lainakerrostumissa; konsonantinjälkeinen puolivokaali on useissa asemissa myöhemmin vokaalistunut, esim. haasia < *haasja, hartia < *hartja, kavio < *kapja

Hylätty etymologia: omap deskr ~ vingerdama, ks. Junttila 2015 Ba 158, 160, 169