Etymologiadata talk:imsm:ankërijas

Vatjassa varmaan pitäisi olla -g-? http://www.eki.ee/dict/vadja/index.cgi?Q=a%C5%8Bg%C3%B5ria%E1%B4%A2&F=M&C06=fi --Sjunttila (keskustelu) 12. syyskuuta 2020 kello 14.27 (EEST)

Pitäisikö keskikantasuomeen rekonstruoida *ankërjas, vrt. Pystynen 2018: 72: "yhtymän -ia- taustalle voidaan paremmin rekonstruoida vielä puolivokaalillinen yhtymä: mksm. *-ja-. Konsonantinjälkeinen puolivokaali on useissa asemissa myöhemmin vokaalistunut, kuten esim. sanoissa haasia < *haasja, hartia < *hartja, kavio < *kapja (Setälä 1899: 430)".? Entä myöhäiskantasuomeen – voisiko j:n vokaalistumista pitää vasta myöhäiskantasuomen jälkeisenä? ––Sjunttila (keskustelu) 4. helmikuuta 2021 kello 21.08 (EET)

Nyt huomaan Juhon aloittaneen saman keskustelun tutkimushistoriasivulla. Tulin juuri itsekin ajatelleeksi, että astevaihtelun fonologistuessa sanan toisen tavun on täytynyt olla umpitavu, joten enää myöhäiskantasuomessa ei muoto liene voinut olla *ankerjas.--Sjunttila (keskustelu) 4. helmikuuta 2021 kello 21.22 (EET)

Tarkoititko ehkä "ei voinut olla *ankërijas"?

Umpitavuisuuteen tosiaan viittaa paitsi enimpien muiden kielten todistus myös juuri heikkoasteinen ng. Heikkoasteisia asuja angeria(s) tai angerjas löytyy vielä suomenkin murteista. SMS ei näitä erittele, mutta esimerkeissä tätä löytyy aika laajalla alueella: artikkelissa ankerias Askola, Kymi, Seiskari, Hirvensalmi, Kuopio, Luhanka, ja artikkelissa ankeria Jäppilä, Jyväskylä, Saloinen, Muhos.

Lähinnä suomessa edustuva *j:n vokaalistuminen juuri on mksm. jälkeinen, vielä pohjoiskantasuomeakin selvästi nuorempi esim. kavio-sanan vastineiden nojalla (lounaismurteiden länsiryhmässä + Länsi-Uudellamaalla kavja ~ kavjo, Kannaksella ja Inkerissä kapja ~ kapjo). Liittynee myös suppeampaan, lähinnä satakuntalais-pohjalaiseen kehitykseen sv > su (kasuaa, rasua). --J. Pystynen (lähetä viesti) 2. kesäkuuta 2021 kello 05.17 (EEST)