viedä

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *vee-

suomen viedä
karjalan viijä
vepsän veda
vatjan viijjä
viron viima
eteläviron vi̬i̬mä
liivin vīdõ

Levikki ja merkitykset

Viedä-verbin prototyyppinen merkitys koko itämerensuomessa on 'ottaa ja siirtää t. kuljettaa'. Siitä merkitys on haaronut moneen suuntaan. Likeisimpiä ja siksi koko kielihaarassa tavallisimpia lisämerkityksiä ovat 'johtaa', 'saattaa', 'kuluttaa' ja 'varastaa'. Vepsässä yksi lisämerkitys on ’vietellä, houkutella’ (samanmerkityksinen johdos vietellä verbillä on suomessa ja eräissä muissa kielissä), suomen ja karjalan murteissa toinen 'tehdä, muuttaa jonkinlaiseksi'. Suomen murteissa viedä on myös yhtäältä (teräaseesta) 'leikata', toisaalta 'kivistää, särkeä'.

Alkuperä

Viedä palautuu kantauralin verbivartaloon *wixǝ- 'viedä'. Siitä periytyvät myös koltansaamen viikkâd vastineineen kiltinän-, turjan- ja akkalansaamessa, ersän виемс, mokšan vims ja unkarin visz 'viedä' sekä selkupin (Tazin murteen) ǖ- 'vetää' (< kantasamojedin *ü-).

Kantauraliin rekonstruoidaan myös äänteellisesti samankaltainen verbi *wexǝ-, jota jatkaa mm. unkarin vesz 'ottaa'. Etymologisessa kirjallisuudessa on näiden kahden kantauralilaisen verbin perilliset usein sekoitettu keskenään, jolloin itämerensuomalaisen *vee-sanueen vastineiksi on esitetty myös unkarin verbiä vesz ja muita *wexǝ-vartalon jatkajia. Nykytutkimus pitää kuitenkin selvänä, että kyseessä on kaksi eri verbiä, joista vain toisella on jatkaja itämerensuomalaisissa kielissä.

Näitä uralilaisia sanoja on usein pidetty lainana kantaindoeuroopan verbistä *weǵh-, jota jatkaa muun muassa muinaisindoarjan vaháti 'vetää; kuljettaa, ohjata'. Lainautumiselle sopivaa lähtömuotoa on kuitenkin hankala määrittää, ja ainakaan kantauralin *wixǝ- ei vokaalistonsa puolesta sovi indoeurooppalaiseksi lainasanaksi kovin hyvin. Samankaltaisuus voi olla sattumaakin.