EVE:viedä

From Sanat

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *vee- >

  • suomen viedä
  • karjalan viijä
  • vepsän veda
  • vatjan viijjä
  • viron viima
  • eteläviron vi̬i̬mä
  • liivin vīdõ

Merkitykset

karjala, vatja, liivi

'viedä, kuljettaa' ovat sanan perusmerkityksiä kautta koko itämerensuomen. Karjalassa tavattavia merkityksiä ovat myös ’johtaa, johdattaa; viedä mukanaan; ottaa pois t. haltuunsa; varastaa; kuluttaa, hävittää; tuhota, pilata’. Suomen murteissa tavataan myös merkitykset ’pystyä (teräase), leikata’. Merkitys ’johtaa, johdattaa’ tavataan myös vepsässä ja virossa. Vepsän vastineella veda tavataan myös merkitykset ’vietellä, houkutella’.

Alkuperä

Kantasuomen sana palautuu kantauralin verbivartaloon *wixǝ- 'viedä'. Vastineita ovat koltansaamen viikkâd 'viedä' (vastineet myös kiltinän-, turjan- ja akkalansaamessa), ersän виемс, mokšan v́ijəms , unkarin visz 'viedä' sekä selkupin (Tazin murre) ǖ- 'vetää' (< kantasamojedin *ü-).

Kantauralissa esiintyi myös äänteellisesti samankaltainen verbi *wexǝ-, jota edustaa mm. unkarin vesz 'ottaa'. Etymologisessa kirjallisuudessa on näiden kahden kantauralilaisen verbin jatkajat usein sekoitettu, ja itämerensuomalaisen sanueen *vee- vastineiksi on esitetty myös unkarin verbiä vesz ja muita *wexǝ-vartalon jatkajia, mutta nykytutkimus pitää selvänä, että kyseessä on kaksi eri verbiä, joista vain toisella on jatkaja itämerensuomalaisissa kielissä.

Näitä uralilaisia sanoja on usein pidetty lainana kantaindoeuroopan verbistä, jota jatkaa muun muassa muinaisindoarjan *weǵh- vaháti 'vetää; kuljettaa, ohjata'. Lainautumiselle sopivaa lähtömuotoa on kuitenkin hankala määrittää, ja ainakaan kantauralin *wixǝ- ei vokaalistonsa puolesta sovi indoeurooppalaiseksi lainasanaksi kovin hyvin, ja kyseessä voi olla pelkkä satunnainen samankaltaisuus.