versoa

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *vërso-

suomen versoa
karjalan versuo
vepsän '
vatjan '
viron võrsuma
eteläviron võrsuma
liivin '

Levikki ja merkitykset

Merkitys 'versoa' tavataan kaikista kielistä (suomi, karjala, pohjoisviro, eteläviro) joissa sanan vastineita esiintyy.

Alkuperä

Vaikka verbivartalo *vërso- edustuu itämerensuomalaisissa kielissä laajemmin, luultavasti kantasuomen nomini *vërso (> suomen verso) on primaari, ja verbi on johdettu siitä. Sanueella ei ole vastineita itämerensuomalaisen kieliryhmän ulkopuolella. Korkeaan ikään viittaa kuitenkin lainaetymologia: sana on luultavasti arjalainen laina. Tarkan lähtömuodon määrittäminen on kuitenkin hankalaa, koska takavokaali *ë esiintyy harvakseltaan vanhoissa arjalaislainoissa ja myöhäiskantasuomea vanhemmassa perintösanastossa, ja varhaiskantasuomalaisen muodon rekonstruointi sanalle *vërso- on haastavaa. Sana voi olla esiarjalainen laina muodosta *wérćos 'verso', josta kanta-arjan *wárćas. Tästä sanasta periytyvät mm. sanskritin válśáḥ 'verso; oksa' (sanskritin sanan l on sekundaari), avestan varəsō 'hiukset', keskipersian wars ja nykypersian gurs 'hiukset'. Äänteellisesti lainaoriginaaliksi sopisi myös kanta-arjan *wr̥ćšás, josta polveutuvat sanskritin vr̥kṣáḥ 'puu' ja avestan varəšō 'puu'.