venyä

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *venü-

suomen venyä
karjalan venyö
vepsän venuda
vatjan venüä
viron venima
eteläviron vi(n)nümä
liivin vie’nnõ

Levikki ja merkitykset

Venyä-verbin perusmerkitys 'venyä, kasvaa pituutta' tunnetaan vepsää lukuunottamatta kaikista itämerensuomalaisista kielistä, samoin kuin kausatiivijohdos venyttää. Vepsässä, karjalassa ja suomen itä- ja pohjoismurteissa venyä-verbiä käytetään myös merkityksessä 'olla pitkällään, loikoa'. Tähän käyttöön liittyy myös viron substantiivijohdos venimus 'vetelys, laiskuri'.

Verbistä esiintyy takavokaalinen muunnos venua suomen lounais- ja satakuntalaismurteissa ja paikoin muissakin murteissa, samoin kuin vatjassa ja lyydissä sekä vepsässä, jossa painottomien vokaalien takaistuminen on muutenkin tavallista.

Alkuperä

Venyä on automatiivisella u/y-johtimella laajennettu muunnos kantauralilaisesta *wenə-verbistä, jota edustavat saamen 'venymistä' ja 'makuulle laittautumista' merkitsevät verbit kuten pohjoissaamen vatnat, johdoksina ersän венемемс ja mokšan veńəməms 'venyä; venytellä' sekä niittymarin wije- 'suoristua; löytää tie' ja tämän johdos вийнаш 'suoristua, ojentautua'. Nganasanin bi̮ntǝďi 'suoristua' näyttää olevan myös saman vanhan verbivartalon johdos (kantasamojedin *wentǝ- < kantauralin *wen-ti-).