EVE:venyä

Sanatista

venyä

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *venü-

  • suomen venyä
  • karjalan venyö
  • vepsän venuda
  • vatjan venüä
  • viron venima
  • eteläviron vi(n)nümä
  • liivin vie’nnõ

Levikki ja merkitykset

Venyä-verbin perusmerkitys 'venyä, kasvaa pituutta' tunnetaan vepsää lukuunottamatta kaikista itämerensuomalaisista kielistä, samoin kuin kausatiivijohdos venyttää. Vepsässä, karjalassa ja suomen itä- ja pohjoismurteissa venyä-verbiä käytetään myös merkityksessä 'olla pitkällään, loikoa'. Tähän käyttöön liittyy myös viron substantiivijohdos venimus 'vetelys, laiskuri'.

Verbistä esiintyy takavokaalinen muunnos venua suomen lounais- ja satakuntalaismurteissa ja paikoin muissakin murteissa, samoin kuin vatjassa ja lyydissä sekä vepsässä, jossa painottomien vokaalien takaistuminen on muutenkin tavallista.

Alkuperä

Venyä on automatiivisella u/y-johtimella laajennettu muunnos kantauralilaisesta *wenə-verbistä, jota edustavat saamen 'venymistä' ja 'makuulle laittautumista' merkitsevät verbit kuten pohjoissaamen vatnat, johdoksina ersän венемемс ja mokšan veńəməms 'venyä; venytellä' sekä niittymarin wije- 'suoristua; löytää tie' ja tämän johdos вийнаш 'suoristua, ojentautua'. Nganasanin bi̮ntǝďi 'suoristua' näyttää olevan myös saman vanhan verbivartalon johdos (kantasamojedin *wentǝ- < kantauralin *wen-ti-).