vala

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *vala

suomen vala
karjalan vala
vepsän '
vatjan '
viron '
eteläviron '
liivin '

Levikki ja merkitykset

Itämerensuomessa sanan vala levikki rajoittuu suomeen ja sitä lähimpiin inkeroisen ja karjalan murteisiin. Sen merkitys on ’vala, juhlallinen vakuutus’.

Alkuperä

Kantauraliin rekonstruoidaan *wala, josta periytyvät suomen, inkeroisen ja karjalan muotojen ohella muutamat merkitykseltään niistä eroavat etäsukukielten sanat. Saamessa näihin kuuluu luulajansaamen vuolle ’saamelainen laulu, joiku’ läntisine vastineineen. Johdoksina samaan kantaan palautuvat mm. pohjoissaamen vuollu ’(äänekäs) ilonilmaus’ ja koltansaamen vuâlleed ’kirota, manata, uhata’. Mordvassa valan vastineita ovat ’sanaa’ merkitsevät ersän вал ja mokšan val.

Pohjoisista samojedikielistä osoitetut täsmälliset äännevastineet, kuten nganasanin бәлы ja metsäenetsin bari, merkitsevät ’laulua’; samaa alkuperää lienee myös tundranenetsin ваˮӑл ~ вал ’taru’. Samojedikielissä tavataan myös 'puhumista' tarkoittavia verbejä kuten tundranenetsin вась, enetsin baa- ja nganasanin buəďa (näistä johdettuja ovat tundranenetsin вада, enetsin baδa, nganasanin buəδu, jotka tarkoittavat 'sanaa', edelliset kaksi myös 'kieltä').

Kantasamojedin asuksi rekonstruoidaan *wåə-, ja vastaava kantauralin asu olisi *walə̑-, joka voidaan tunnistaa nominin *wala vanhaksi johtokorrelaatiksi. Kantauralin sanan *wala voi päätellä tämän johdoksen ja tytärsanojensa perusteella merkinneen laulua ja (juhlallista) puhetta.