EVE:työntää

From Sanat

Etusivutunnus madallettuna.jpg

työntää

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *tööntä-

  • suomen työntää
  • karjalan työnteä
  • vepsän töntta
  • vatjan '
  • viron '
  • eteläviron tüünämä
  • liivin '

Levikki ja merkitykset

karjala
Verbillä on perusmerkityksenä yhtäältä 'työntää, lykätä' suomessa, karjalassa ja lyydissä, toisaalta idempänä, suomen Pohjois-Karjalan murteesta karjalan ja lyydin kautta aina vepsään saakka 'lähettää'. Refleksiivijohdoksen työntyä vastine tönduda vepsässä ja lyydissä merkitsee vastaavasti 'lähteä liikkeelle'. Eteläviron tüünämä on 'tönäistä, tyrkätä', joka tulee lähemmäs 'lykkäämisen' kuin 'lähettämisen' merkitystä, minkä perusteella edellinen voisi olla alkuperäisempi.

Alkuperä

Verbin työntää rakenne paljastaa sen johdokseksi. Epäselvää on kuitenkin, mistä sanasta se on johdettu. Merkitykseltään ja äänneasultaan voisi työ olla kantasanaksi ajateltavissa sikäli kuin työntäminen on (ainakin joissain yhteyksissä) eräänlaista työntekoa, mutta vastaavanlaisia substantiivikantaisia johdoksia ei kantasuomessa yleensä ole muodostettu.

Toisaalta oletetulle sanakannalle on esitetty 'työntämistä' tai 'pistämistä' merkitseviä verbivastineita etäsukukielistä, mutta nämä rinnastukset ovat äännesuhteiden kannalta ongelmallisia. Muodoltaan ja merkitykseltään parhaiten yhteen sopivia ovat itämansin täγ- 'pistää, työntää, tunkea' (vastineita myös muissa mansin kielissä) ja unkarin tűz ’kiinnittää, naulata, pistää' sekä tövik (vanh.) 'työntyä sisään'. Nämä viittaavat kantauralin mahdollisiin asuihin *tikä-, *tikə- tai *tixə-, myöhäiskantasuomen *töö- sen sijaan asuihin *tiwä-, *tewə- tai *texə-. Hantista vastineeksi on ehdotettu verbiä: itähantin töki- ('tukkia, tiivistää'); itähantin tökən-, pohjoishantin tekən- ('täyttää'). Merkityksen ja odotuksenvastaisesti säilyneen k:n vuoksi rinnastus on epävarmempi. Komin tojni̮- ('survoa, rouhia, sysätä') ja udmurtin tujni̮ ('pistää, työntää sisään') -verbit ovat etenkin j:nsä ja myös kantauralin *e:hen viittaavien vokaalien vuoksi huonommin rinnastettavissa samaan yhteyteen. Sanapesueen epäselvyydet saattavat osin ilmentää vanhoja hämärtyneitä johtosuhteita.

Kolmas mahdollinen kantasana on tyvi, josta johdetut 'luokse, lähelle' -merkityksiset adverbit, kuten suomen tykö, murteissa myös tyvö, työ jne., ovat sukukielten perusteella olleet käytössä jo varhain. "Tyventäminen" olisi siis ollut lähemmäs jotakin liikuttamista. Tämäkään selitys ei ole äänteellisesti aivan säännöllinen, koska *üve-äännejakson supistuessa ei tavallisesti ole tuloksena ollut öö vaan üü, kuten sanassa tyyni < tyveni. Eteläviron tüünämä voisi kuitenkin edustaa tällaisen kehityksen säännöllistä tulosta (sanassa on öö:n kanssa vaihtelematon üü).