sika

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *cika

suomen sika
karjalan sika
vepsän siga
vatjan sika
viron siga
eteläviron tsiga
liivin sigā

Levikki ja merkitykset

Sanan merkitys kautta itämerensuomen on 'sika, Sus scrofa (domestica)'. Luultavasti koko alueella sika on käytössä myös solvaussanana.

Alkuperä

Sikaa on perinteisesti pidetty perintösanana, joka palautuisi niin sanottuun suomalais-volgalaiseen, nykytermein lähinnä siis länsiuralilaiseen kantakieleen, koska sen mahdollinen vastine on ersämordvan туво 'sika'. Selityksen tekee kuitenkin ongelmalliseksi mordvan ja kantasuomen sanojen epäsäännöllinen vokaalivastaavuus (ersämordvan sananalkuinen t- sen sijaan ei aiheuta ongelmaa, koska myöhäiskantasuomessa vanhempi *t on muuttunut *i-vokaalin edellä ensin *c:ksi ja sitten useimmissa kielissä s:ksi: *c on säilynyt vain etelävirossa). Koska sanat eivät vastaa säännöllisesti toisiaan, on arveltu niiden olevan rinnakkaisia lainoja jostakin tuntemattomasta kielestä. Kantasuomen ja mordvalaiskielten esimuotojen levittäytyessä nykyisille puhuma-alueilleen ne ovat mahdollisesti olleet kosketuksissa sittemmin kadonneeseen kieleen, josta on lainattu maa- ja karjatalouteen liittyvää sanastoa.