EVE:rikkoa

From Sanat

Etusivutunnus madallettuna.jpg

rikkoa

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *rikko-

  • suomen rikkoa
  • karjalan rikkuo
  • vepsän rikta
  • vatjan rikkoa
  • viron rikkuma
  • eteläviron rikma
  • liivin rikkõ

Levikki ja merkitykset

karjala
vatja
liivi
Verbi rikkoa vastineineen merkitsee lähes kautta itämerensuomen kielialueen jonkin fyysistä särkemistä sekä muunlaista, kuvaannollistakin turmelemista. Vepsässä verbi on kuitenkin erikoistunut vain 'tappamisen, teurastamisen' merkitykseen, ja lyydin vastine merkitsee sekä 'tappamista' että 'rikkomista'. Verbin johdoksia ovat mm. suomen ja karjalan rikos (merkityksinä myös 'kelirikko, tappo, taikakeinoin aiheutettu sairaus') ja yhdysanat haaksirikko, kelirikko, raajarikko. Samasta kannasta on muodostettu suomen adverbi rikki ja viron rikki 'hajalle', rikkis 'hajalla'.

Alkuperä

Rikkoa-verbiä on arveltu johdokseksi roskaa ja silppua merkitsevästä rikka-sanasta, joka kuitenkin itsessään on vailla alkuperänselitystä ja tunnetaan paljon suppeammalta alueelta lähinnä suomesta, inkeroisesta ja karjalasta.

Luultavammin rikkoa onkin vanha germaaninen laina, jonka lähteenä on rikkomista merkitsevä kantagermaanin *brekan- tai ehkä tämän itägermaaninen jatkaja, gootin brikan, johon itämerensuomen vokaaliedustus sopii paremmin. Samaan pesyeeseen kuuluvat nykysaksan brechen ja englannin break, mutta skandinaavissa näillä ei ole vastineita.

Verbille on esitetty myös balttilaista lainaetymologiaa, joka on kuitenkin hylättävä sekä äänteellisistä eikä merkityssyistä. Lainaoriginaalin vastineeksi ehdotetun liettuan verbin trìkti 'erehtyä, hajota, seota ym.' (tällä verbillä on myös harvinaisempi variantti rikti) preesensin kolmas persoona on trinka. Balttilaiset lainaverbit palautuvat kolmannen persoonan muotoihin, eivät infinitiiveihin. Liettuan verbi ei myöskään merkitse 'rikkoa', vaan sen merkitykset ovat intransitiivisia.