pullea

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *pullas

suomen pullea←
karjalan pullakka←
vepsän pullištuda←
vatjan '
viron pullas
eteläviron '
liivin '

Levikki ja merkitykset

Virossa säilynyt kantasana pullas merkitsee 'täyteläistä, pulleata' (sen johdos on pullakas 'iso ja paksu (mies)'). Suomessa ja karjalassa on suunnilleen samanmerkitykset adjektiivit, joita pidämme johdoksina aiemmasta muodosta *pullas. Samasta kannasta on johdettu myös verbejä, kuten suomen pullottaa, pullistaa ja karjalan pullistoa 'pullistaa, turvottaa'; vepsässä on säilynyt suomen passiivis-automatiivisen pullistua-verbin vastine pullištuda.

Alkuperä

Kantasuomen *pullas palautuu varhaiskantasuomen asuun *pulnas ja on hyvin varhainen germaaninen laina. Sana on lainattu joko muodosta *pulnas 'täysi', joka edustaa varsinaista kantagermaania vanhempaa paleogermaanista kielentasoa, tai varhaisen kantagermaanin asusta *fulnaz. Myöhempään kantagermaaniin on tästä kehittynyt *fullaz, jonka jatkajia nykyisissä germaanisissa kielissä ovat esimerkiksi islannin fullur, ruotsin full, saksan voll ja englannin full 'täysi'.

Kantasuomen sanalla on äänteellisesti säännöllinen vastine pohjoissaamen sanassa boldni 'kukkula, kumpu; kummun jyrkähkö huippu' (vastineet myös etelä-, piitimen ja luulajansaamessa). Itämerensuomalaisten kielten ja saamelaiskielten sanat voivat olla joko erillisiä lainasanoja (paleo)germaanista tai periaatteessa myös kantasuomea ja kantasaamea edeltävään yhteiseen kantakielivaiheeseen saatuja. Jälkimmäinen vaihtoehto on sikäli epätodennäköinen, että itämerensuomen ja saamen eriytyminen on nykytiedon valossa tapahtunut hyvin varhain, luultavasti ennen germaanikontaktien alkamista ja kaukana Itämeren alueelta.