mies

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *mees

suomen mies
karjalan mies
vepsän mez’
vatjan meez
viron mees
eteläviron mi̬i̬ś
liivin mīez

Levikki ja merkitykset

Mies vastineineen merkisee kaikissa tai lähes kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä miespuolista ihmistä, usein tarkemmin aviomiestä sekä joissakin yhteyksissä työikäistä ja työkuntoista miestä. Sanaa käytetään useimmissa kielissä myös sukupuolineutraalissa 'ihmisen' merkityksessä, varsinkin painottomana pääsanana, kuten joka mies 'jokainen'. Vepsän sanakirjat antavat sanalle mez’ ainoastaan merkityksen 'ihminen'.

Karjalan kielessä ja suomen Pohjois-Karjalan murteissa mies-sanaa käytetään myös interjektion tapaan ihastusta, ihmettelyä tms. ilmaisevissa huudahduslauseissa: 'kylläpä; -pa, -pä': vai se oĺi mies suuri ĺindu!.

Alkuperä

Luultavasti mies on muinaisgermaanista alkuperää. Sen kantagermaanisen lähtösanan *mēǥaz jatkajia ovat gootin mēgs ’vävy’, muinaisskandinaavin mágr ’miessukulainen avioliiton kautta’ ja nykyruotsin måg ’vävy’. Merkityssiirtymä ’tyttären aviomiehestä’ yleisemmin ’aviomieheksi’ ja sitten ’mieheksi’ on lainasanalle hyvin mahdollinen. Sanan erikoinen taivutustyyppi selittyy vartalon supistumisella: alkuperäinen varhaisen kantasuomen *meeγäs : *meeγäzen olisi velaarispirantti γ:n kadottua kehittynyt muotoon mees : meehen.