EVE:mies

Sanatista

mies

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *mees

  • suomen mies
  • karjalan mies
  • vepsän mez’
  • vatjan meez
  • viron mees
  • eteläviron mi̬i̬ś
  • liivin mīez

Levikki ja merkitykset

suomi · karjala · vatja · viro · liivi

Mies vastineineen merkisee kaikissa tai lähes kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä miespuolista ihmistä, usein tarkemmin aviomiestä sekä joissakin yhteyksissä työikäistä ja työkuntoista miestä. Sanaa käytetään useimmissa kielissä myös sukupuolineutraalissa 'ihmisen' merkityksessä, varsinkin painottomana pääsanana, kuten joka mies 'jokainen'. Vepsän sanakirjat antavat sanalle mez’ ainoastaan merkityksen 'ihminen'.

Karjalan kielessä ja suomen Pohjois-Karjalan murteissa mies-sanaa käytetään myös interjektion tapaan ihastusta, ihmettelyä tms. ilmaisevissa huudahduslauseissa: 'kylläpä; -pa, -pä': vai se oĺi mies suuri ĺindu!.

Alkuperä

Luultavasti mies on muinaisgermaanista alkuperää. Sen kantagermaanisen lähtösanan *mēǥaz jatkajia ovat gootin mēgs ’vävy’, muinaisskandinaavin mágr ’miessukulainen avioliiton kautta’ ja nykyruotsin måg ’vävy’. Merkityssiirtymä ’tyttären aviomiehestä’ yleisemmin ’aviomieheksi’ ja sitten ’mieheksi’ on lainasanalle hyvin mahdollinen. Sanan erikoinen taivutustyyppi selittyy vartalon supistumisella: alkuperäinen varhaisen kantasuomen *meeγäs : *meeγäzen olisi velaarispirantti γ:n kadottua kehittynyt muotoon mees : meehen.