luta

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *luta

suomen luta
karjalan luta
vepsän '
vatjan '
viron luda
eteläviron '
liivin '

Levikki ja merkitykset

Luta merkitsee suomen itä- ja osin pohjoismurteissa sekä karjalassa ja lyydissä yleensä notkeasta varvusta tehtyjä niteitä viikatteen terän kiinnittämiseen, vastan sitomiseen tai tuokkosen kulmien kiinnittämiseen. Suomen kaakkoismurteissa ja virossa lähinnä koillisen Viron murteissa ludan merkityksenä on ollut myös 'apupuikko tuohi- tai niinitöiden kutomiseen', suomen kaakkoismurteissa ja inkeroisessa lisäksi 'puinen tai luinen tuohenkiskontaväline'.

Alkuperä

Luta- sanalla näyttää olevan säännöllinen vastine saamessa: pohjoissaamen lohti 'kiila' (vastineita eri saamelaiskielissä luulajansaamesta itään) vertautuu merkitykseltään tuohitöiden ja tuohenkiskonnan kiilamaisiin apuvälineisiin, ja nämä voidaan myös palauttaa uralilaiseen lähtöasuun *luta. Toisaalta on ehdotettu, että itämerensuomen lutaa voisivat historiallisesti vastata sellaiset samojedikielten keskenään yhteen kuuluvat sanat kuten tundranenetsin я̆д 'puunpala, keppi', tundraenetsin d́oδo 'nahankäsittelylauta' ja selkupin *ćačə 'nuija'. Samojedin ja itämerensuomen sanat palautuisivat tällöin kantauralilaiseen asuun *luča, ja saamen sana olisi oletettava vanhaksi lainaksi itämerensuomesta. Itämerensuomen ja samojedin sanojen varsin yleisluonteisen merkitysyhteyden takia (jonkinlainen apuvälineenä käytetty puunpala?) etymologinen yhteys on kuitenkin varsin epävarma.