EVE:lietsoa
lietsoa
Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio
Kantasuomen *lëëccu-
- suomen lietsoa
- karjalan liettšuo
- vepsän '
- vatjan lõõttsua
- viron lõõtsuma
- eteläviron lyytsma
- liivin lȭtstõ⇐
Levikki ja merkitykset
Verbi lietsoa tunnetaan lähes koko itämerensuomesta lounaisinta suomea ja vepsää lukuunottamatta. Sen perusmerkitys on 'puhaltaa ilmaa palkeilla'. Lietsominen liittyy sepän työhön: seppä voi takoa rautaa niin kauan, kuin tuli ahjossa kuumentaa sitä riittävästi ja tätä varten on tulta lietsottava, puhallettava siihen palkeilla ilmaa. Lietsomisella on kaikkialla myös sivumerkityksiä: melkein koko sanan levikkialueella voi kovan tuulen sanoa lietsovan, enimmissä murteissa suomen ulkopuolella lietsominen on myös huohottamista. Liekkien loimuamistakin on niin viron kuin suomen murteissa kutsuttu lietsomiseksi. Nykysuomen abstrakti riidan lietsominen sen sijaan on perinteisissä murteissa harvinaista.
Alkuperä
Lietsoa on kantasuomalainen johdos palkeita tarkoittavasta substantiivista *lëëcca, joka on säilynyt ainakin inkeroisessa, vatjassa, virossa ja etelävirossa. Sittemmin tämän sanan jatkajat, kuten viron lõõts, ovat saaneet myös 'haitarin' merkityksen.
Substantiivia *lëëcca on pidetty lainana kantagermaanin sanasta *blēstruz, jonka jatkaja on mm. ruotsin bläster 'palkeet'. Äänteellisesti sopivampi lähtömuoto on kuitenkin muinaisbalttilainen *plētjā, jota vastaa lätin plēšas 'palkeet'. Affrikaatta -cc- (-tts-) nimittäin vastaa paremmin lähtökielen -tj-tä kuin -str-yhtymää.