EVE:kyy

From Sanat

Etusivutunnus madallettuna.jpg

kyy

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *küü

  • suomen kyy
  • karjalan kyy
  • vepsän
  • vatjan '
  • viron küü
  • eteläviron '
  • liivin

Levikki ja merkitykset

suomi
karjala
viro
liivi
Kyy on suomessa yleinen sana, mutta jo karjalassa sen vastine kuuluu vain muutamaan murteeseen ja vepsässä ainoastaan runokieleen. Suomenlahden eteläpuolella vastineet on vain viron Saarenmaan murteessa ja Kuurinmaan liivissä. Suomen murteissa sana merkitsee 'kyyn (Vipera berus)' ohella myös muita käärmeitä ja vaskitsaa, karjalassa ja vepsässä sen merkitys on sekä 'käärme' että 'kyy'. Saarenmaalla küü tunnetaan vain merkityksessä 'vaskitsa (Anguis fragilis)', liivin vastine taas on 'rantakäärme (Natrix natrix)'.

Alkuperä

Kyytä on pidetty uralilaisena perintösanana, joka palautuisi kantauralin asuun *küjǝ. Sukukielten vastineina on esitetty ersän куй, mokšan kuj 'käärme', komin кӧй 'nahkiainen, juotikas', udmurtin кый 'käärme' ja selkupin šüü ~ süü 'käärme' sekä alkuperäisen sanan johdoksiksi selitetyt niittymarin кишке ja vuorimarin кӹшкӹ samoin kuin unkarin kígyó 'käärme'. Näiden sanojen vokaalit eivät kuitenkaan vastaa säännöllisesti itämerensuomen pohjalta oletettua *küjǝ-lähtöasua. Onkin mahdollista, ettei itämerensuomen kyy liity mainittuihin etäsukukielten sanoihin vaan on lohjennut yhdyssanasta kyykäärme, joka taas olisi lyhentynyt aiemmasta asusta *kivikäärme. Kyy tunnetaan kivikoissa talvehtivana ja kivien päällä keväisin lämmittelevänä käärmeenä, ja myös Suomen kaksi muuta käärmelajia kangaskäärme ja rantakäärme eli tarhakäärme on nimetty juuri asuinpaikkojensa mukaan.