EVE:kuuma

From Sanat

Etusivutunnus madallettuna.jpg

kuuma

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *kuuma

  • suomen kuuma
  • karjalan kuuma
  • vepsän '
  • vatjan kuuma
  • viron kuum
  • eteläviron kuum
  • liivin kūmi←

Levikki ja merkitykset

suomi
karjala
vatja
viro
liivi
Kuuma toimii lähes kautta itämerensuomen adjektiivina merkityksessä 'erittäin lämmin, polttava' tai myös substantiivina merkityksessä 'kuumuus'. Vepsässä ja lyydissä kuuma-sanaa ei kuitenkaan tunneta, vaan 'kuuman' merkityksessä käytetään palaa-verbin partisiippia *palaba (vepsässä 'kuuma' on myös hul, gen. hulan). Sitä käytetään muuallakin itämerensuomessa: esimerkiksi virossa sää (ilm) voi olla palav, muttei kuum.

Alkuperä

Kuumalle ei tunneta vastineita etäsukukielistä; sellaiseksi joskus epäilty ersän kumoka 'kuume' on lainaa venäjän murresanasta кумоха 'kuume, vilunpuistatus'.

Jollakin lailla kuumaan ovat selvästi yhteydessä häämöttämistä ja hohtamista merkitsevät karjalan ja suomen kuumottaa, vatjan kuumõttaa, inkeroisen kuumattaa ja viron kuumama (viron sana nykykielessä vain 'olla kuuma'). Näillä on suunnilleen samaa tarkoittavat lyhytvokaaliset vastineet kumo(i)ttaa suomessa ja karjalassa, kumama virossa ja kumata 'loistaa, hehkua' vatjassa (myös kuma esiintyy virossa substantiivina 'kajastus' ja suomessa aiemmin adjektiivina 'kiiltävä, kuultava'; tätä merkitsevä adjektiivi on ollut suomen murteissa myös kumea, virossa vastaavasti kume).

'Häämöttäminen', 'hohtaminen', 'hehkuminen' ja 'kuumuus' ovat limittyviä käsitteitä, eikä tiedetä, onko sanaryppään lähtökohtana ollut useampi erimerkityksinen sana (kuuma 'polttava' ja kumata 'häämöttää') vai vain yksi, jonka pohjalta toiset ovat kehittyneet. Toisaalta kuma-kantaisilla sanoilla on laajalti myös ääntä kuvaavia merkityksiä (kumista, kumata : kumajaa, kumea, pohjoissaamen gopmat ym.), joista epäselvän näköaistimuksen merkitys olisi voitu saada toiseen aistialueeseen siirtämällä. Häämöttämistä yms. merkitsevien kuma/kuuma-sanojen on myös ehdotettu olevan lainaa muinaisgermaanisesta *skūma-kantaisesta sanueesta, jota jatkavat mm. muinaisnorjan skúmi '(aamu- tai ilta)hämärä' ja nykyruotsin skum 'hämärä, himmeä'.