Etymologiadata:imsm:kuuma

From Sanat

*kuuma

Vastineet:

mksm. *kuuma (P.K.)

SSA:n sana-artikkeli

kuuma (Agr; yl.), murt. myös kuhma (Ruokolahti), kuuhma (etup. LaatKarj PKarj), kuumma (etup. PHäme PSavo PKarj), kumma (Ink) ’heiß; Hitze’, kuume (murt. ’kuumuus; valo, kajastus’; yleisk. merk. Lönnr 1837), kuumeta (Agr), kuumentaa, kuumo(i)ttaa (Raam 1642) jne.
~ ink kūmakuuma; kylmä’, kūmeta, kūmentā; kūmattānäkyä himmeästi; kuumottaa, kuvastaa’ | ka kuuma, (Tver Tihvinä) kuhmahehkuva, tulipunainen; kuuma’, kuumeta, kuumentoa; kuumottoakumottaa, näkyä kaukaa, häämöttää, pilkottaa, siintää; hohtaa, paistaa t. loistaa himmeästi, säteillä’ | va kūmakuuma; kuumuus, punahehku’, kūme̮ttākuumentaa’ | vi kuum (g. -a) ’kuuma, tulinen, polttava; helteinen, paahteinen’, kuumatakuumoittaa, hohkaa’, kuumenedakuumeta, tulistua’, kuumendadakuumentaa, lämmittää’ | li kūmihehkuvan kuuma’. — Sm > lpN gumeshehkuvan kuuma (rauta), polttava (helle)’, In kumekuuma’, N gubmot (In) ’kuumeta’.
Lähdekirjallisuus:
  • Ganander 1786 NFL 1 524 (sm ~ vi)
  • Diefenbach 1851 VWGoth 2 245, 548 (sm ~ vi)
  • VW 1 1874 91 (+ li)
  • T. I. Itkonen 1918 SUSA 32:3 15 (sm > lpIn)
  • Kalima 1927 FUF 18 158 (+ ka)
  • Mark 1928 MNy 24 88–89 (+ mdE kumoka ’kuume’)
  • Hakulinen 1933 StF 1:2 221 (+ va)
  • SKES 1958 251 (sm > lpN; myös md)
  • *Plöger 1982 FUF 44 73–74 (md < ven murt. komuhá ’kuume, vilunpuistatus’)
  • UEW 1988 675–76 (myös md)
  • Nikkilä 1991 LingU 27 21 (sm ku(u)mottaa ’kajastaa’ < sk)

SSA:n jälkeen kannatetut etymologiat

Etymologiadata:imsm:kuuma/th

EVE:n sana-artikkeli

EVE:kuuma

Keskustelu

Etymologiadata talk:imsm:kuuma