EVE:kutsua

From Sanat

Etusivutunnus madallettuna.jpg

kutsua

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *kuccu-

  • suomen kutsua
  • karjalan kuttšuo
  • vepsän kucta
  • vatjan kuttsua
  • viron kutsuma
  • eteläviron kutsma
  • liivin kutsõ

Levikki ja merkitykset

suomi
karjala
vatja
viro
liivi
Kutsua-verbillä on kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä kaksi perusmerkitystä: 'pyytää, kehottaa tulemaan' ja 'nimittää jksik'. Suomesta ja karjalasta tavataan lisäksi merkitys 'pyytää tuomaan tai lähettämään, tilata', virosta ja etelävirosta taas merkitys 'tahtoa'.

Alkuperä

Kantasuomen sanan säännöllinen vastine on pohjoissaamen gohččut ’käskeä; kutsua; kutsua, nimittää’ (vastineet myös muissa saamen kielissä). Kantasuomen ja saamen sanat voidaan palauttaa länsiuralilaiseen asuun *kuććǝ̑-w- tai *kućću. Aiemmassa tutkimuksessa esitetty hantin vastine (esim. pohjoishantin χuś-) on nykytiedon valossa epäsäännöllinen, ja hantin sanalle on sittemmin esitetty muuta etymologiaa. Itämerensuomalais-saamelaista sanuetta on pidetty lainana balttilaisesta verbistä, josta on peräisin liettuan kviesti ’kutsua, haastaa (oikeuteen), pyytää, kehottaa’. Lainaselitys on uskottava, mutta sanueelle on esitetty myös kilpaileva lainaselitys, jonka mukaan kyseessä olisi vielä varhaisempi laina kantaindoeuroopan asusta *gwotj-, jota jatkaa esimerkiksi armenian koč̣em ’nimittää, kutsua jhk’. Koska sanan levikki rajoittuu vain itämerensuomeen ja saameen, voi balttilaista etymologiaa pitää todennäköisempänä kuin erittäin varhaista indoeurooppalaislainaa.