Etymologiadata:imsm:kuccu-
*kuccu-
Vastineet:
- Suomi: kutsua
- Karjala: kuttšuo
- Vepsä: kucta
- Vatja: kuttsua
- Pohjoisviro: kutsuma
- Eteläviro: kutsma
- Liivi: kutsõ
mksm. *kuccu- < kksm. *kuccu- < vksm. *kuććǝ̑-w- (P.K.)
SSA:n sana-artikkeli
kutsua (Agr; yl.) ’nennen, benennen; (zu sich) rufen, einladen’, kutsu (Martti n. 1580), kutsumus (Ljungo 1601 cudzumus ’haaste’)
~ ink kutsua, kutsu | ka kuttšuo, kuttšu | ly kuttšuda | ve kutsta (prs. kutsub) | va kuttsua | vi kutsuda ’kutsua, pyytää, nimittää’, kutse ’kutsu, pyyntö’, (Wied) kuts (g. -u) id. | li kutsə (prs. kutsūb) ’kutsua, pyytää, nimittää’
~ ink kutsua, kutsu | ka kuttšuo, kuttšu | ly kuttšuda | ve kutsta (prs. kutsub) | va kuttsua | vi kutsuda ’kutsua, pyytää, nimittää’, kutse ’kutsu, pyyntö’, (Wied) kuts (g. -u) id. | li kutsə (prs. kutsūb) ’kutsua, pyytää, nimittää’
= lp gočˈčot ’kutsua, käskeä, nimittää’ | ? ostjI kut́- ’opettaa, neuvoa, yllyttää’, E χut́-, P χuś- ’viekotella, houkutella’.
Mahd. < ieur *gᵘ̯oti̯-, vrt. arm koč̣em ’nimittää, kutsua jhk’, mn kveðja ’tervehtiä, puhutella; kutsua (kokoon, aseisiin yms.); vaatia’. — Vaihtoehtoisesti on ims-lp verbille ehdotettu baltt alkuperää: < baltt *ku̯aiti̯a- < ieur *ku̯oiti̯o- > liett kviečiù (prs. yks. 1. p.), kviẽsti (inf.) ’kutsua jhk, haastaa (oikeuteen), pyytää, kehottaa’.
Lähdekirjallisuus:
- Ganander 1786 NFL 1 519 (sm ~ vi)
- Lönnrot 1854 Enare 229 (+ lp)
- Ahlqvist 1859 Anteckn 91 (+ ve)
- VW 1 1874 29 (+ li)
- Mägiste 1923 EKeel 2 35–36 (ims-lp < baltt)
- *Niinivaara Vir 1926 168–70 (+ ka ly va)
- Toivonen 1928 FUF 19 21 (+ ostj)
- FUV 1955 93
- SKES 1958 249
- *Koivulehto 1986 CILT 38 272–74 (ims-lp < baltt tai vähemmän todennäköisesti sgr < ieur)
- Häkkinen 1987 ES 129
- UEW 1988 192
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Mägiste 1923 EK: 35–6 | x | + | + | ← ba, vrt. lt kviẽsti : kviẽčia, murt. kvė̃sti : kvė̃čia 'kutsua jhk, haastaa (oikeuteen); pyytää, kehottaa' | Ba kvė- > ims kue- > ku-; -ts- vaikea selittää myös sanassa metsä, jos se ← ba | |
| Koivulehto 1986 CILT: 272–4 | + | + | Tarkennus: = saaP gohččut 'kutsua, käskeä' ← ba *kwaitja-, vrt. myös lv (ie)kviest 'kutsua' | Koska ge *kwaisōn- → koiso, tässä *kwo → *ku, u-alkuisten diftongien puuttuessahan ei -v- voinut korvautua vokaalilla; *-j- ei mahtunut affrikaatan eteen (ei **kujććV-), vrt. ratsas ← ge *raiðjaz. Lähtömuoto < kie *kwoityo- | ||
| Vaba 2002 symp: 396 | f | Vastaan | -v-n vokaalistuminen epätavallista | |||
| Kulonen 2010: 209 | - | - | Vastaan | Ei selitä -u-vartaloisuutta ja jättää ha vastineen huomiotta | ||
| Vaba 2016 LU: 163–4 | + | Puolesta | Alveolaariklusiilin ja j:n yhtymä substituoitu affrikaatalla myös ba lainoissa metsä ja lietsoa sekä ge lainoissa katsoa, maltsas, otsa, ratsas ja vitsa | |||
| Junttila 2019 FS Kallio: 107 | + | Puolesta | On muillakin kuin *-tA-johtimella kotoutettuja balttilaislainaverbejä | |||
| Junttila 2022 AABLUS: 81 | - | + | Vastaan | Lt diftongi ei edustu; lt verbi denom. < kbsl *kwai-to- eikä selitä ims -u-ainesta sen paremmin kuin mikään oletetun lainan semantiikkaan sopiva johdinkaan | ||
| Jakob 2023 vk: 120 | x | Vastaan | Odotuksenmukainen muoto olisi **kujccV-, vrt. seitsen, veitsi, suitset [ks. tarkemmin] |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Toivonen 1928 FUF: 145 | = saaE gåhtjodh, L gåhttjot 'kutsua', P gohččut, I koččođ 'kutsua, käskeä', Ko kåččad 'kutsua', Ki коаххче, T kohča- 'kutsua, tilata', haE χut́-, P χuś- 'viekotella, houkutella' | |||||
| NES 2004: s.v. kutsua | - | Vastaan | Vastineet puuttuvat kaikista muista etäsukukielistä | |||
| Aikio 2014 LU: 1–2 | - | - | Vastaan | Vokaalisuhde ims–saa ~ ha (< kha *kūć) on epäsäännöllinen, ja mansista löytyvä ha sanan vastine, P χujt-, I kujt- 'yllyttää, houkutella' [ks. tätä], osoittaa saman koskevan sisäkonsonantistoa | ||
| Holopainen & Junttila & Kuokkala 2017 NyKÚE: 111 | - | Vastaan | Geminaatta-affrikaattaa ei ole tapana rekonstruoida kantauraliin, itämerensuomen ja saamen keskikonsonantistoa taas on mahdotonta johtaa yksittäisaffrikaatasta |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Koivulehto 1981 CIFU: 76 | + | + | = saaP gohččut 'kutsua, käskeä', ha ← kie *gu̯otj- > msk kveðja 'tervehtiä, puhutella; kutsua (kokoon); vaatia', arm կոչեմ 'kutsua, nimittää; kutsua jhk' | |||
| Koivulehto 1986 CILT: 272–4 | x | + | x | + | Tarkennus: = saa, ?haE χut́-, P χuś- 'viekotella, houkutella' < ksgr *kuććV- ?? ← kie *gu̯ot-jo/je- > msk arm | |
| Kulonen 2010: 209 | - | - | Vastaan | Ei selitä -u-vartaloisuutta ja jättää ha vastineen huomiotta | ||
| Holopainen & Junttila & Kuokkala 2017 NyKÚE: 111 | - | Vastaan | Vanhimmissa lainoissa ei ole rinnakkaistapauksia *-ty-yhtymän substituoinnista affrikaatalla |
| Lähde, s. | M | S | E | L | Väite | Argumentit |
|---|---|---|---|---|---|---|
| Kulonen 2010: 207–9 | + | + | + | = saaP gohččut 'käskeä, kutsua', haP χuś- 'viekotella, houkutella' ?expr. ⇐ ksgr #kući- ⇒ ka vi kutšu 'koiranpentu', unk kutya 'koira' | Harvoja sanoja, joissa ims ts edustaa alkuperäistä affrikaattaa [ks. unk sanan äännepiirteistä]. Transitiivinen, agentiivisubjektia edellyttävä verbi voi rinnastua onoma. ekspressiiveihin, jolloin mahd. alkuperäinen esiitymisyhteys on ollut koiran kutsuminen | |
| Junttila 2022 AABLUS: 81 | + | Puolesta | Verbi saattaa selittyä alunperin frekventatiivisena |
Kannatukseton etymologia: Johdos, Katz 2003: 154 = unk ha ⇐ kur kɔ̄tja- 'lähi-'