Siirry sisältöön

Etymologiadata:imsm:kuccu-/th

Sanatista
Balttilaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Mägiste 1923 EK: 35–6 x + + ← ba, vrt. lt kviẽsti : kviẽčia, murt. kvė̃sti : kvė̃čia 'kutsua jhk, haastaa (oikeuteen); pyytää, kehottaa' Ba kvė- > ims kue- > ku-; -ts- vaikea selittää myös sanassa metsä, jos se ← ba
Koivulehto 1986 CILT: 272–4 + + Tarkennus: = saaP gohččut 'kutsua, käskeä' ← ba *kwaitja-, vrt. myös lv (ie)kviest 'kutsua' Koska ge *kwaisōn- → koiso, tässä *kwo → *ku, u-alkuisten diftongien puuttuessahan ei -v- voinut korvautua vokaalilla; *-j- ei mahtunut affrikaatan eteen (ei **kujććV-), vrt. ratsas ← ge *raiðjaz. Lähtömuoto < kie *kwoityo-
Vaba 2002 symp: 396 f Vastaan -v-n vokaalistuminen epätavallista
Kulonen 2010: 209 - - Vastaan Ei selitä -u-vartaloisuutta ja jättää ha vastineen huomiotta
Vaba 2016 LU: 163–4 + Puolesta Alveolaariklusiilin ja j:n yhtymä substituoitu affrikaatalla myös ba lainoissa metsä ja lietsoa sekä ge lainoissa katsoa, maltsas, otsa, ratsas ja vitsa
Junttila 2019 FS Kallio: 107 + Puolesta On muillakin kuin *-tA-johtimella kotoutettuja balttilaislainaverbejä
Junttila 2022 AABLUS: 81 - + Vastaan Lt diftongi ei edustu; lt verbi denom. < kbsl *kwai-to- eikä selitä ims -u-ainesta sen paremmin kuin mikään oletetun lainan semantiikkaan sopiva johdinkaan
Jakob 2023 vk: 120 x Vastaan Odotuksenmukainen muoto olisi **kujccV-, vrt. seitsen, veitsi, suitset [ks. tarkemmin]
Uralilainen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Toivonen 1928 FUF: 145 = saaE gåhtjodh, L gåhttjot 'kutsua', P gohččut, I koččođ 'kutsua, käskeä', Ko kåččad 'kutsua', Ki коаххче, T kohča- 'kutsua, tilata', haE χut́-, P χuś- 'viekotella, houkutella'
NES 2004: s.v. kutsua - Vastaan Vastineet puuttuvat kaikista muista etäsukukielistä
Aikio 2014 LU: 1–2 - - Vastaan Vokaalisuhde ims–saa ~ ha (< kha *kūć) on epäsäännöllinen, ja mansista löytyvä ha sanan vastine, P χujt-, I kujt- 'yllyttää, houkutella' [ks. tätä], osoittaa saman koskevan sisäkonsonantistoa
Holopainen & Junttila & Kuokkala 2017 NyKÚE: 111 - Vastaan Geminaatta-affrikaattaa ei ole tapana rekonstruoida kantauraliin, itämerensuomen ja saamen keskikonsonantistoa taas on mahdotonta johtaa yksittäisaffrikaatasta
Indoeurooppalaisperäinen
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Koivulehto 1981 CIFU: 76 + + = saaP gohččut 'kutsua, käskeä', ha ← kie *gu̯otj- > msk kveðja 'tervehtiä, puhutella; kutsua (kokoon); vaatia', arm կոչեմ 'kutsua, nimittää; kutsua jhk'
Koivulehto 1986 CILT: 272–4 x + x + Tarkennus: = saa, ?haE χut́-, P χuś- 'viekotella, houkutella' < ksgr *kuććV- ?? ← kie *gu̯ot-jo/je- > msk arm
Kulonen 2010: 209 - - Vastaan Ei selitä -u-vartaloisuutta ja jättää ha vastineen huomiotta
Holopainen & Junttila & Kuokkala 2017 NyKÚE: 111 - Vastaan Vanhimmissa lainoissa ei ole rinnakkaistapauksia *-ty-yhtymän substituoinnista affrikaatalla
Johdos
Lähde, s. M S E L Väite Argumentit
Kulonen 2010: 207–9 + + + = saaP gohččut 'käskeä, kutsua', haP χuś- 'viekotella, houkutella' ?expr. ⇐ ksgr #kući- ⇒ ka vi kutšu 'koiranpentu', unk kutya 'koira' Harvoja sanoja, joissa ims ts edustaa alkuperäistä affrikaattaa [ks. unk sanan äännepiirteistä]. Transitiivinen, agentiivisubjektia edellyttävä verbi voi rinnastua onoma. ekspressiiveihin, jolloin mahd. alkuperäinen esiitymisyhteys on ollut koiran kutsuminen
Junttila 2022 AABLUS: 81 + Puolesta Verbi saattaa selittyä alunperin frekventatiivisena

Kannatukseton etymologia: Johdos, Katz 2003: 154 = unk ha ⇐ kur kɔ̄tja- 'lähi-'