EVE:kutista

From Sanat

kutista

Vastineet ja kantasuomen rekonstruktio

Kantasuomen *kuti

  • suomen kutista←
  • karjalan kutšu←
  • vepsän kučutada←
  • vatjan kutisa←
  • viron kõdi
  • eteläviron kydi
  • liivin gõḑīkšõ←

Levikki ja merkitykset

Kuti-pesyeeseen kuuluu substantiiveja merkityksessä 'kutina', intransitiivisia verbejä 'kutista, tuntea kutinaa' ja transitiivisia verbejä 'kutittaa, aiheuttaa kutinaa'. Suomen intransitiivisella kutista-verbillä on samanmerkityksiset vastineet inkeroisessa ja liivissä, transitiivisella kutittaa-verbillä taas virossa ja etelävirossa. Kutista-verbin vatjan vastine taas merkitsee lähinnä 'kutittaa'.

Suomessa – lähinnä kaakkoismurteissa –, karjalassa ja vatjassa kutista-verbi esiintyy myös merkityksessä 'hidastella, kuhnia, liikkua vaivalloisesti'.

Alkuperä

Suomessa, inkeroisessa, vatjassa ja liivissä on *isE-kantainen verbi kutista. Viron kõdi ja eteläviron kydi 'kutina' selittyvät varmaankin verbin takaperojohdoksina: poistamalla osa verbinjohtimesta on saatu i-vartaloinen substantiivi.

Kutista on mahdollisesti saatu kantasuomeen muinaisbalttilaisesta verbistä (preesens *kutina), jonka vastineita ovat liettuan kuténti ~ kutinti ~ kutyti (preesens kutena ~ kutina) 'kutista; rispaantua' sekä lätin kutēt ~ kudēt (preesens kuta ~ kuda) 'kutista' ja kutināt ~ kudināt (preesens kutina ~ kudina) 'kutittaa'.

'Hidasta liikkumista' merkitsevä kutista on eri lähtöä ja liittyy todennäköisesti substantiiviin kutja 'vetelys' ja sen kautta hämäläismurteiden verbiin kutea 'huveta', joka voi olla kutistua-verbin kantasana: 'kuhniminen' liittyy joka tapauksessa 'ajan hupenemiseen'.